Ovikoristeemme päälle majoittautuneen pikkulinnun hautomaprosessi on vihdoin tuottanut tulosta ja pesään on ilmestynyt ainakin kaksi uutta, ilmeisen vaativaa asukasta. Nyt vain odotellaan jännityksellä, että ehtivätkö pikkuiset oppia lentämään ja lähtemään pesästä muuttopäivään mennessä. Homma on nimittäin niin, että hirvittävän asuntonäyttöruljanssin jälkeen olemme vihdoin löytäneet uuden vuokratalon, jonne muutamme tasan kahden viikon kuluttua!

Esittelen uuden kodin paremmin sitten, kunhan ensin hieman asetumme (ja ylipäätään muutamme), mutta sanottakoon jo nyt, että mikään täyden kympin talo uusi kotimme ei ole. Tärkeintä nyt kuitenkin on se, että meillä on katto pään päällä, vaikka se sitten onkin hieman pienempi, pihalta puuttuu uima-allas eikä keittiön ikkunastakaan voi enää katsella vuoria.

Mutta kai kodista lopulta tekee kodin se, että sen sisällä on onnellisia ihmisiä eikä se, että sen pihalla on uima-allas. Eikö vaan?