Käsi pystyyn, monelleko teistä hassun näköinen latva-artisokka on tuttu vain säilykkeenä? Itselleni ainakin tuore latva-artisokka on aina ollut jokseenkin mystinen kasvis kaupan vihannesosastolla. Mitä sellaisesta voisi valmistaa, onko se hankalaa tai miltä latva-artisokka ylipäätään maistuu ilman etikkalientä?

En edelleenkään ole asiaa tutkinut kovin laajalti, mutta amerikkalaisen ystäväni grillibileissä opin nyt ainakin yhden tavan nautiskella tuosta yllättävän pehmeän makuisesta kasviksesta. Kyseessä on parille hengelle sopiva, terveellinen alkupala, jonka valmisteluun kuluu aikaa pari minuuttia ja kypsennykseen n. 30 minuuttia.

1. Kiehauta tuoreella persiljalla, laakerinlehdillä ja sitruunamehulla maustettu vesi suurehkossa kattilassa. Käytä vettä vain sen verran, ettei se ylety kattilaan laitettavan höyrytysritilän yläpuolelle.

2. Kiehumista odotellessa trimmaa artisokka poistamalla siitä vahingoittuneet ja kuivahtaneet terälehdet. Leikkaa kanta lyhyeksi ja artisokan pää ”auki”. Aseta artisokka kattilaan kanta ylöspäin ja sulje kansi. Höyrytä artisokka kypsäksi noin puolisen tuntia.

3. Nosta artisokka tarjoiluastiaan jäähtymään, sillä kuumana sen maku jää vaisuksi ja käsittelykin vaatisi hansikkaat. Kun artisokka on hieman jäähtynyt, nypätään siitä terälehti kerrallaan irti, työnnetään lehden tyvi suuhun ja vetäistään hampailla sen sisäpinnalla ja tyvessä oleva pehmeä ”liha” irti. Ensimmäisten terälehtien mukana irtoaa yleensä myös hieman vartta eikä sitä välttämättä kannata syödä. Kun terälehdet on nyhdetty irti ja päästään käsiksi itse nuppuun, tarvitaan avuksi hedelmäveitsi. Sieltä nupun sisältä, epämääräisen karvoituksen alta nimittäin löytyy se säilykkeistä tuttu artisokansydän, joka on varsinainen herkkupala!

Yleensä terälehdet dipataan voisulassa, mutta koska perheessämme on ruokarajoite nimeltä dieetti, olemme joutuneet jättämään voisulat välistä. Maistuvaa on artisokka ollut siitä huolimatta!

Opin tässä kaiken ohessa jotain uutta myös itsestäni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle viimein valkeni, mikä tarkoitus kahdella jättikokoisella etuhampaallani oikein on (paitsi se, että voi aloittaa reikäleivän keskeltä). Latva-artisokan syöminen tietty! Arvasinhan, ettei evoluutio suotta ole minulle tällaisia jyrsimiä suonut.