Kodin sydän

Uudessa kodissamme on muutamia sellaisia hienouksia, joista ei Kaliforniassa voinut edes haaveilla. Yksi näistä on keittiötä ja ruokailutilaa hallitseva leivinuuni. Käydessämme katsomassa taloa ensimmäistä kertaa, saatoin jo nähdä sieluni silmin keski-ikäistyvän minäni puuhaamassa leivinuunin äärellä huivi hiuksien suojaksi sidottuna.

080916_1

Sen lisäksi, että ison omakotitalon lämmitys pelkän sähkön voimin olisi näillä leveyksillä tuhottoman kallista ja leivinuunia lämmittämällä voi säästää sievoisen summan, uskon leivinuunin mullistavan ruoanlaiton täysin, leivonnasta nyt puhumattakaan. Ja onhan siinä ihan oma tunnelmansakin, kun aloittaa aamun leivinuunia lämmittämällä. Joten kyllä, ainakin toistaiseksi olen asiasta kovastikin innostunut.

080916_2

Olen aina ollut suuri haudutettujen ruokien ystävä, ja usein haudutus onkin se ainoa tapa saada lihasta nirsoille makunystyröilleni riittävän mureaa. En siis malttanut odottaa montaakaan päivää, kun jo kokeilin leivinuunia ensimmäisen kerran. Lämpötilan pudottua uunissa alle 200 asteen, lykkäsin kokonaisen broilerin padassa uuniin ja ristin sormeni. Kun useita tunteja myöhemmin palasin salilta vatsa nälästä vääntelehtien, odotti minua uunin syövereissä ehkä murein koskaan valmistamani kana. Olipa helppoa! Ja mikä parasta, ruoka valmistui talon ollessa tyhjillään.

080916_3

Muuntautuminen todelliseksi emännäksi on siis alkanut. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paistamaan uunissa ensimmäiset karjalanpiirakat ja ruisleivät, sillä täytyyhän siinä jotain eroa olla, että suorittaako paistamisen kaasu- vai leivinuunissa. Ja veikkaanpa, että riisipuuroakin on syöty jouluun mennessä aina kyllästymiseen saakka.

080916_4

Teknisesti minulla on leivinuunin lämmitykseen ja käyttöön melko hyvä ohjeistus, mutta kaikki vinkit siinä kokkaamiseen ovat nyt enemmän kuin tervetulleita! Mikä on lempiruokasi leivinuunissa valmistettuna? Onko tiedossasi kylän vanhempien erityisiä paistoniksejä? Pitäisikö minun tietää jotain muuta, mitä?

 

 

Syötävän hyvät ruusut

En tiedä minkälaisia videopätkiä teidän muiden miehet netissä katselee, mutta itse yllätin mieheni katselemasta leivontavideoita.

Tällä kertaa miehen mielenkiinnon herättivät varsin kompleksisen näköiset ruusukkeet, joiden valmistaminen vaati kuitenkin enemmän nokkeluutta kuin sorminäppäryyttä. Koska pakastimesta löytyi vielä joulun jäljiltä leivontaan tarvittavia torttutaikinalevyjä, päätti mies laittaa näkemänsä reseptin toteutukseen samantien ja pyöräyttää sekä vaimolle että anopille ruusuja viikonlopun kunniaksi.

Ottakaahan neuvosta vaari, sillä näistä syötävän hyvistä ruusuista saa kivan ja persoonallisen yllätyksen vaikkapa ystävänpäiväksi!

 

Ruusuihin tarvitset:

Torttutaikinalevyjä
Omenan
Sitruunamehua
Omena- tai hedelmämarmeladia
Kanelia
Muffinssivuoan
Voita vuoan voiteluun
Tomusokeria koristeluun

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Leikkaa omena ohuiksi siivuiksi ja laita sitruunamehulla maustettuun veteen niin, että siivut juuri peittyvät. Keitä mikrossa sen aikaa, että omenasiivut hieman pehmenevät.
  3. Kauli taikinalevyjä hitusen ohuemmaksi ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi.
  4. Valele taikinalevy marmeladilla ja asettele omenasiivuja lomittain taikinalevyn toiselle laidalle. Ripottele päälle kanelia, taita taikinalevy kaksinkerroin ja kieritä rullalle.
  5. Aseta ruusukkeet voidellulle muffinivuoalle ja paista 35-40 minuuttia, tai kunnes ruusut ovat saaneet hieman väriä.
  6. Kun ruusut ovat jäähtyneet, siivilöi päälle tomusokeria koristeeksi.

060216_1060216_2060216_3060216_4060216_5060216_6060216_7060216_8

 

Helppo tapa tehdä vaimo ja anoppi onnelliseksi!

 

 

Mättöviikot

Sivusin tässä muutama juttu takaperin suomalaisia herkkuja, joista olen jäänyt paitsi vietettyäni kuusi vuotta Kaliforniassa. Koska tähän sivulauseeseen liittyen tuli heti tarkentavia kysymyksiä, päätin pureutua tänään niihin antimiin, joilla olen viime viikkoina antaumuksella kupuani täytellyt ja vyötärönympärystäni kasvattanut.

Jäätelöt

Tiedättehän sen epäuskon tunteen kaupan pakastealtaalla, kun alkukesästä huomaat markkinoille tulleen kymmenittäin uusia jäätelömakuja? Se tekee kuulkaas aika monta uutuusjäätelöä kuudessa vuodessa. Tällä hetkellä työn alla ovat tuutit ja puikot, litran pakkauksia en ole uskaltanut vielä edes katsella.

Suklaat & karkit

Grrrrh. Kaukana ovat ne ajat, kun saattoi kävellä suoraan karkkihyllylle ja napata mukaansa perinteisen Fazerin Sinisen sen enempää asiaa miettimättä. Nyt sekä Fazerilta että Pandalta on tullut valtavat määrät uusia suklaamakuja, jotka haastavat jopa tuon vanhan kestosuosikin. Melkoinen myllerrys on tapahtunut myös muussa karkkitarjonnassa. Erityisen rakastunut olen Maraboun uusiin karkkipusseihin.

310116_2

Leivät

Ah, tuoreet lähileipomoiden leivät, kuinka olenkaan teitä kaivannut tuolla kaukana mauttomien paahtoleipien maassa! Toki suurleipomoiden leivätkin ovat hyviä, mutta parhaita ovat kuitenkin ne markettien eteiskojuista myytävät leipomukset.

Naksut ja sipsit

Ruisnachot! Miten hyviä ne ovatkaan ihan sellaisenaan tai tuorejuustojen kaverina. Harmi vaan, että ne pussit ovat niin onnettoman pieniä. Varsinaista sipsinnälkääni olen hoidellut Taffelin Raffeleilla sekä sormiin sopivilla Hot rodeilla.

Juustot

Amerikkalaiset juustot ovat pääsääntöisesti mauttomia ja mitäänsanomattomia. Suomessa juustomarkkinat ovat sen sijaan kehittyneet entisestään ja kauppoihin on tullut valtaisa määrä niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin uutuusjuustoja. Myös tuorejuustojen runsasta valikoimaa on ollut ikävä, joten jääkaapistani löytyy nyt Creme Bonjourea aina purkki tai pari. Myös leipäjuusto on löytänyt tiensä ostoskoriini jo useamman kerran sekä maailman ihanin sinihomejuusto, Aura.

310116_3

Sesonkiherkut

Mämmissähän on se hyvä puoli, että sitä saa kaupoista ympäri vuoden, joten olen syönyt mämmiä noin roveellisen per viikko. Jää nähtäväksi hidastuuko vai nopeutuuko tahti kevään lähestyessä. Tämähän on muutenkin makoisaa aikaa vuodesta, sillä kaikki viralliset leivospäivät ajoittuvat juuri näille main. Runebergintorttuja olen syönyt jo kahden menetetyn vuoden edestä, laskiaispullia yhden. Melko monet tortut ja pullat saan siis vielä kiskaista ennen varsinaista H-hetkeä.

Maitotuotteet

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Maitohyllylle ensimmäistä kertaa mennessäni en meinannut löytää etsimääni, niin paljon on hyllyihin ilmestynyt erilaisia maitoja ja maidon kaltaisia, ei-ihan-mutta-melkein-maitoja. Hulluutta, sanon minä. Maitojen sijaan olen keskittynyt pehmeillä rahkoilla ja makurahkoilla herkutteluun, niitä kun ei USA:ssa ollut juuri tarjolla.

310116_4

Makkarat, nakit ja leikkeleet

Täydelliset makkarat ja nakit olivat USA:ssa kiven alla. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itselleni uppoaa sellainen tasalaatuinen, runsasjauhoinen, knöllitön ja lihapaakuton perusmakkara. Viimeisimpänä olen pistellyt poskeeni mm. Atrian Punaista lenkkiä, Hiillosmakkaraa, Snellmanin nakkeja, ryynimakkaraa, Gotleria sekä kielileikettä. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on syödä myös mustaamakkaraa.

Mättöruoka

Nyt kun kaikilla ravinto-ohjeistuksilla on pyyhitty takamusta, voinemme siirtyä sujuvasti mättöruokaan, eli suomalaistyyppisiin krapulapizzoihin, kebabiin, makkaraperunoihin sekä lihapiirakoihin, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla lisämausteilla, tottakai. Suonet tukkoon!

310116_1

Olut

Vähintään yhtä paljon kuin uutuusjäätelöitä, on markkinoille tullut myös uusia oluita. Niinpä saunahetkiäni on siivittänyt joka kerta erilainen olutelämys. Ja aivan kuten viinit, myös oluet valitsen usein puhtaasti etiketin ja nimen perusteella.

 
***

Tajusinpa tässä kirjoitellessani, että kyllä melkoisen epäterveelliseltä kuulostaa tämä meikäläisen nykyruokavalio. No, on tässä ihan oikeaakin ruokaa syöty, mutta myönnettäköön, että kyllä tähän mättämiseen olisi silti parempi joku roti tulla. Sitä odotellessa.

 

 

 

Tuliaisvinkki ulkosuomalaiselle – saaristolaisleipä-jauhoseos

Yleensä kun lähdetään kyläilemään ulkosuomalaisten luona, sitä mielellään tuodaan (ja vastaanotetaan) tuliaisina jotain sellaista perisuomalaista mitä ei maailmalta saa. Meille suuntaavien kyläläisten matkalaukut (sekä omat suomilomalta palatessa) ovatkin usein täynnä suklaata, ruisleipää, salmiakkia, lakritsia ja monenmoista muuta sekalaista elintarviketta.

Erään kerran suomalaiset ystävämme toivat leivän lisäksi mukanaan Tuopin Mallasmestarin saaristolaisleipä -jauhoseoksen. Niin juuri, sellaisen uusavuttomuuspakkauksen, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, lisää vain neste. Kuinka kätevää, kuinka makoisaa! Sen sijaan, että kaivaisin puoli vuotta vanhaa leipää pakkasesta, voin minimaalisella vaivalla saada ihan tuoretta leipää! Ei ihme, että tuo leipäjauhosekoitus päätyi sitemmin tuliaistoiveitteni kärkisijalle.

Olemme aikeissa juhlistaa 10-vuotista yhteistä taivalta ystävien kesken lauantaina ja kuten aina, haluan tarjota vieraille jotain suomalaista. Päätin siis tekaista bileitä varten pari saaristolaisleipää ja tarjota sitä kylmäsavustetun lohen kera.

Leipien tekeminen jauhoseoksesta on naurettavan helppoa. Pakkauksen mukana tulee nestettä lukuunottamatta aivan kaikki tarvittava, paistoastiaa myöten. Ei muuta kuin jauhot ja pakkauksesta löytyvä kuivahiiva sekaisin, piimää joukkoon (voi käyttää myös vettä), puolen tunnin kohotus liinan alla, kaataminen paistoastiaan, toinen puolen tunnin kohotus ja uuniin vajaaksi tunniksi. Kukaan ei voi olla niin poropeukalo, etteikö tästä suoriutuisi.

Jotta leivästä tulisi tummaa kuten saaristolaisleipä yleensä on, pitäisi leipä paiston loppuvaiheessa valella siirappivedellä. Olin kuitenkin tuhlannut kaiken siirapin aiemmin mämmiin, joten se vaihe jäi tekemättä (kunnon siirappi on vähän kortilla täällä ja vaikea löytää). Makeutta leivässä on onneksi ihan riittävästi ilmankin, joten siirappiveden merkitys on lienee enemmän ulkonäkö- kuin makutekninen. Mainittakoon vielä, että pakkauksen mukana tullut paistoastia antaa hitusen leveyssuunnassa periksi, joten leivät pääsevät kohoamaan myös sivuttaissuunnassa ja jäävät näin hitusen matalammaksi.

Mutta jösses, niin hyvää!

Mitäs te muut tuotte Suomesta tai pyydätte vieraita tuomaan mukanaan? Itsellänihän perinteisten karkki-tuliaisten ja tämän jauhoseoksen lisäksi listalle kuuluvat mm. mämmimaltaat ja lonkero.

Harhaanjohtavaa ruokasanastoa

Kun nyt ruokalinjalle kerran lähdettiin, niin pysytellään sillä vielä yhden postauksen verran. Täällä Amerikassa on nimittäin vuosien aikana tullut vastaan hieman harhaanjohtaviakin ruokatermejä, joiden edessä ainakin tällainen semikielitaidoton hämmentyi alkuaikoina tämän tästä. Kaikki kun ei välttämättä ole sitä miltä äkkiseltään kuulostaa.

Burger

Koska burgeri on suomen kielessä jo niin vakiintunut termi, sitä äkkiseltään kuvittelisi burgerin tarkoittavan kaikessa yksinkertaisuudessaan hampurilaista myös täällä rapakon takana. Näin toki yleensä onkin, mutta esimerkiksi ruokakaupoissa burger tarkoittaa usein pelkkää jauhelihapihviä.

Apple Cider

Pettymys on taattu, jos erehdyt ostamaan kaupasta apple cideriä siiderin toivossa. Apple cider kun on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta omenamehua. Siideriä löytyy hyllystä nimellä hard cider.

Kabob

Ah, baari-illan jälkeen maistuu kebab! Paitsi, että kabob ei lähes identtisestä nimestään huolimatta ole kebabia. Ei, vaikka kabob-ravintolat muistuttavat kebab-ravintoloita erehdyttävästi myös ulkoa päin. Kabob-ravintola tarjoaa lihanpaloja vartaassa, ei kebab-pötkylästä veisteltyä kebab-lihaa.

Vähärasvaista voimaitoa. Niin mitä…?

Buttermilk

Buttermilk, eli suoraan käännettynä voimaito, kuulostaa äkkiseltään perin ällöttävältä. Todellisuudessa buttermilk on kuitenkin tuikitavallista piimää.

Hot dog

Hot dog on tietysti hodari. Paitsi etteipä asia aina ole näin yksinkertainen. Ruokakauppatermistössä hot dog tarkoittaa myös pelkkää nakkia.

Italian makkaraa. Tai sitten ei.

Italian Sausage

Kun tilaat pizzeriassa pizzan jonka päällä on italian sausagea, se ei suinkaan tarkoita, että pizzan päällä olisi italialaista makkaraa. Italian sausage kun voi käyttökohteesta riippuen tarkoittaa myös italialaisittain maustettua possunjauhelihaa.

Grape lemonade

Yritin aikoinaan etsiä kaupasta greippilimua, jotta voisin tehdä siitä lonkeroa pikku tujauksella giniä. Ostin kaupasta 24-packin grape lemonadea todetakseni kotona, että happaman greippilimun sijaan tölkeistä löytyi ällömakeaa viinirypälelimua. Niin, greippi on tietysti grapefruit, ei pelkkä grape.

Mountain oysters

Tämähän on klassikko ja varmasti monelle tuttu juttu. Mutta kertauksena vielä vahinkojen välttämiseksi: mountain oysterit eivät suinkaan ole ostereita vaan kiveksiä.

Jauhelihaa purkissa?

Mincemeat

Kerran piirasta tehdessäni käskettiin ohjeessa kaataa piiraan päälle purkki mincemeatia. Hämmennyin. Miksi makean piiraan päälle laitettaisiin jauhelihaa? Mincemeat on kuitenkin makeaa, hedelmistä, pähkinöistä ja mausteista valmistettua piiraan täytettä. Wooot?

Onkos teillä muilla tullut reissussa vastaan harhaanjohtavaa ruokasanastoa?

Mystinen latva-artisokka

Käsi pystyyn, monelleko teistä hassun näköinen latva-artisokka on tuttu vain säilykkeenä? Itselleni ainakin tuore latva-artisokka on aina ollut jokseenkin mystinen kasvis kaupan vihannesosastolla. Mitä sellaisesta voisi valmistaa, onko se hankalaa tai miltä latva-artisokka ylipäätään maistuu ilman etikkalientä?

En edelleenkään ole asiaa tutkinut kovin laajalti, mutta amerikkalaisen ystäväni grillibileissä opin nyt ainakin yhden tavan nautiskella tuosta yllättävän pehmeän makuisesta kasviksesta. Kyseessä on parille hengelle sopiva, terveellinen alkupala, jonka valmisteluun kuluu aikaa pari minuuttia ja kypsennykseen n. 30 minuuttia.

1. Kiehauta tuoreella persiljalla, laakerinlehdillä ja sitruunamehulla maustettu vesi suurehkossa kattilassa. Käytä vettä vain sen verran, ettei se ylety kattilaan laitettavan höyrytysritilän yläpuolelle.

2. Kiehumista odotellessa trimmaa artisokka poistamalla siitä vahingoittuneet ja kuivahtaneet terälehdet. Leikkaa kanta lyhyeksi ja artisokan pää ”auki”. Aseta artisokka kattilaan kanta ylöspäin ja sulje kansi. Höyrytä artisokka kypsäksi noin puolisen tuntia.

3. Nosta artisokka tarjoiluastiaan jäähtymään, sillä kuumana sen maku jää vaisuksi ja käsittelykin vaatisi hansikkaat. Kun artisokka on hieman jäähtynyt, nypätään siitä terälehti kerrallaan irti, työnnetään lehden tyvi suuhun ja vetäistään hampailla sen sisäpinnalla ja tyvessä oleva pehmeä ”liha” irti. Ensimmäisten terälehtien mukana irtoaa yleensä myös hieman vartta eikä sitä välttämättä kannata syödä. Kun terälehdet on nyhdetty irti ja päästään käsiksi itse nuppuun, tarvitaan avuksi hedelmäveitsi. Sieltä nupun sisältä, epämääräisen karvoituksen alta nimittäin löytyy se säilykkeistä tuttu artisokansydän, joka on varsinainen herkkupala!

Yleensä terälehdet dipataan voisulassa, mutta koska perheessämme on ruokarajoite nimeltä dieetti, olemme joutuneet jättämään voisulat välistä. Maistuvaa on artisokka ollut siitä huolimatta!

Opin tässä kaiken ohessa jotain uutta myös itsestäni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle viimein valkeni, mikä tarkoitus kahdella jättikokoisella etuhampaallani oikein on (paitsi se, että voi aloittaa reikäleivän keskeltä). Latva-artisokan syöminen tietty! Arvasinhan, ettei evoluutio suotta ole minulle tällaisia jyrsimiä suonut.