Yleensä kun lähdetään kyläilemään ulkosuomalaisten luona, sitä mielellään tuodaan (ja vastaanotetaan) tuliaisina jotain sellaista perisuomalaista mitä ei maailmalta saa. Meille suuntaavien kyläläisten matkalaukut (sekä omat suomilomalta palatessa) ovatkin usein täynnä suklaata, ruisleipää, salmiakkia, lakritsia ja monenmoista muuta sekalaista elintarviketta.
Erään kerran suomalaiset ystävämme toivat leivän lisäksi mukanaan Tuopin Mallasmestarin saaristolaisleipä -jauhoseoksen. Niin juuri, sellaisen uusavuttomuuspakkauksen, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, lisää vain neste. Kuinka kätevää, kuinka makoisaa! Sen sijaan, että kaivaisin puoli vuotta vanhaa leipää pakkasesta, voin minimaalisella vaivalla saada ihan tuoretta leipää! Ei ihme, että tuo leipäjauhosekoitus päätyi sitemmin tuliaistoiveitteni kärkisijalle.
Olemme aikeissa juhlistaa 10-vuotista yhteistä taivalta ystävien kesken lauantaina ja kuten aina, haluan tarjota vieraille jotain suomalaista. Päätin siis tekaista bileitä varten pari saaristolaisleipää ja tarjota sitä kylmäsavustetun lohen kera.
Leipien tekeminen jauhoseoksesta on naurettavan helppoa. Pakkauksen mukana tulee nestettä lukuunottamatta aivan kaikki tarvittava, paistoastiaa myöten. Ei muuta kuin jauhot ja pakkauksesta löytyvä kuivahiiva sekaisin, piimää joukkoon (voi käyttää myös vettä), puolen tunnin kohotus liinan alla, kaataminen paistoastiaan, toinen puolen tunnin kohotus ja uuniin vajaaksi tunniksi. Kukaan ei voi olla niin poropeukalo, etteikö tästä suoriutuisi.
Jotta leivästä tulisi tummaa kuten saaristolaisleipä yleensä on, pitäisi leipä paiston loppuvaiheessa valella siirappivedellä. Olin kuitenkin tuhlannut kaiken siirapin aiemmin mämmiin, joten se vaihe jäi tekemättä (kunnon siirappi on vähän kortilla täällä ja vaikea löytää). Makeutta leivässä on onneksi ihan riittävästi ilmankin, joten siirappiveden merkitys on lienee enemmän ulkonäkö- kuin makutekninen. Mainittakoon vielä, että pakkauksen mukana tullut paistoastia antaa hitusen leveyssuunnassa periksi, joten leivät pääsevät kohoamaan myös sivuttaissuunnassa ja jäävät näin hitusen matalammaksi.
Mutta jösses, niin hyvää!
Mitäs te muut tuotte Suomesta tai pyydätte vieraita tuomaan mukanaan? Itsellänihän perinteisten karkki-tuliaisten ja tämän jauhoseoksen lisäksi listalle kuuluvat mm. mämmimaltaat ja lonkero.
Onnenpäivä 
Pitäisiköhän olla hieman uusavuton ja kokeilla tätä 🙂 Itse olen kerran tehnyt ja tuli hieman liian kovaa leipää, muuten ihan kelpoa.
TykkääTykkää
Mä vastustan aina henkeen ja vereen näitä amerikkalaisia valmisjauhoseoksia, kun tuntuu, että niissä on valtava määrä kaikenlaisia ainesosia, joiden nimiä en osaa edes lausua. Mutta tässä ei mun mielestä ollut juurikaan mitään kummallista ja toisekseen, olihan tää nyt älyttömän helppo tapa tehdä saaristolaisleipää! Varsinkin kun ainesosiin kuuluu se mallas ja yritäppäs löytää sitä täältä. Samaan ongelmaan törmäsin mämminkin kanssa, siksi toin mämmimaltaat Suomesta 😀
TykkääTykkää
Usko tai älä, mutta talkkunajauhoja tuon kyllä joka käyntikerralla mukanani :-ja myönnänpä tässä myös sen, että pyydän vanhempiani ostamaan mämmiä useamman pakkauksen ja pakastamaan käyntejäni varten……. 😀
P.s kuvasarja uusimmassa postauksessasi on aivan mahtava!
TykkääTykkää
Jenkeissä asuessamme tuliaislistalla (jonka toimitin kysymättä hyvissä ajoin, heh) oli aina Makuunikarkkipussi (iso sellainen, tietyt suosikkikarkit piti olla mukana!), ruisleipää, suklaata (Pätkiksiä, DaCapoja, Fazerin vadelmajugurttisuklaata ja Fazerinaa)…siinäpä ne tärkeimmät. Anoppi ja appi toivat aina mukanaan n. 10 pakettia Juhla Mokkaa, kun eivät muka voineet amerikan kahvia juoda. Itse totuin jo palaneen makuiseen jenkkilitkuun niin että Juhla Mokkaa en edes kaipaillut. Sitäpaitsi Presidentti on parempaa 🙂 Ensimmäisellä kerralla, kun appiukko tuli kylästelemään, oli hän pakannut toisen matkalaukun täyteen ruisleipää ja kylmäsavuporoa 😀 onneksi ei pysäytetty tullissa…
TykkääTykkää