Kodin sydän

Uudessa kodissamme on muutamia sellaisia hienouksia, joista ei Kaliforniassa voinut edes haaveilla. Yksi näistä on keittiötä ja ruokailutilaa hallitseva leivinuuni. Käydessämme katsomassa taloa ensimmäistä kertaa, saatoin jo nähdä sieluni silmin keski-ikäistyvän minäni puuhaamassa leivinuunin äärellä huivi hiuksien suojaksi sidottuna.

080916_1

Sen lisäksi, että ison omakotitalon lämmitys pelkän sähkön voimin olisi näillä leveyksillä tuhottoman kallista ja leivinuunia lämmittämällä voi säästää sievoisen summan, uskon leivinuunin mullistavan ruoanlaiton täysin, leivonnasta nyt puhumattakaan. Ja onhan siinä ihan oma tunnelmansakin, kun aloittaa aamun leivinuunia lämmittämällä. Joten kyllä, ainakin toistaiseksi olen asiasta kovastikin innostunut.

080916_2

Olen aina ollut suuri haudutettujen ruokien ystävä, ja usein haudutus onkin se ainoa tapa saada lihasta nirsoille makunystyröilleni riittävän mureaa. En siis malttanut odottaa montaakaan päivää, kun jo kokeilin leivinuunia ensimmäisen kerran. Lämpötilan pudottua uunissa alle 200 asteen, lykkäsin kokonaisen broilerin padassa uuniin ja ristin sormeni. Kun useita tunteja myöhemmin palasin salilta vatsa nälästä vääntelehtien, odotti minua uunin syövereissä ehkä murein koskaan valmistamani kana. Olipa helppoa! Ja mikä parasta, ruoka valmistui talon ollessa tyhjillään.

080916_3

Muuntautuminen todelliseksi emännäksi on siis alkanut. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paistamaan uunissa ensimmäiset karjalanpiirakat ja ruisleivät, sillä täytyyhän siinä jotain eroa olla, että suorittaako paistamisen kaasu- vai leivinuunissa. Ja veikkaanpa, että riisipuuroakin on syöty jouluun mennessä aina kyllästymiseen saakka.

080916_4

Teknisesti minulla on leivinuunin lämmitykseen ja käyttöön melko hyvä ohjeistus, mutta kaikki vinkit siinä kokkaamiseen ovat nyt enemmän kuin tervetulleita! Mikä on lempiruokasi leivinuunissa valmistettuna? Onko tiedossasi kylän vanhempien erityisiä paistoniksejä? Pitäisikö minun tietää jotain muuta, mitä?

 

 

Syötävän hyvät ruusut

En tiedä minkälaisia videopätkiä teidän muiden miehet netissä katselee, mutta itse yllätin mieheni katselemasta leivontavideoita.

Tällä kertaa miehen mielenkiinnon herättivät varsin kompleksisen näköiset ruusukkeet, joiden valmistaminen vaati kuitenkin enemmän nokkeluutta kuin sorminäppäryyttä. Koska pakastimesta löytyi vielä joulun jäljiltä leivontaan tarvittavia torttutaikinalevyjä, päätti mies laittaa näkemänsä reseptin toteutukseen samantien ja pyöräyttää sekä vaimolle että anopille ruusuja viikonlopun kunniaksi.

Ottakaahan neuvosta vaari, sillä näistä syötävän hyvistä ruusuista saa kivan ja persoonallisen yllätyksen vaikkapa ystävänpäiväksi!

 

Ruusuihin tarvitset:

Torttutaikinalevyjä
Omenan
Sitruunamehua
Omena- tai hedelmämarmeladia
Kanelia
Muffinssivuoan
Voita vuoan voiteluun
Tomusokeria koristeluun

  1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Leikkaa omena ohuiksi siivuiksi ja laita sitruunamehulla maustettuun veteen niin, että siivut juuri peittyvät. Keitä mikrossa sen aikaa, että omenasiivut hieman pehmenevät.
  3. Kauli taikinalevyjä hitusen ohuemmaksi ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi.
  4. Valele taikinalevy marmeladilla ja asettele omenasiivuja lomittain taikinalevyn toiselle laidalle. Ripottele päälle kanelia, taita taikinalevy kaksinkerroin ja kieritä rullalle.
  5. Aseta ruusukkeet voidellulle muffinivuoalle ja paista 35-40 minuuttia, tai kunnes ruusut ovat saaneet hieman väriä.
  6. Kun ruusut ovat jäähtyneet, siivilöi päälle tomusokeria koristeeksi.

060216_1060216_2060216_3060216_4060216_5060216_6060216_7060216_8

 

Helppo tapa tehdä vaimo ja anoppi onnelliseksi!

 

 

Äidin parempi pataleipä

Olemme viettäneet viime viikot sen verran runsaiden ruokapatojen äärellä, että edessä on pian väljempien housujen osto. Äitini on nimittäin hemmotellut maailmalta kotiin palannutta tytärtä leipomuksillaan, ja niin useammankin kerran on aamiaispöydässämme odottanut vastapaistettu, tuoksuva pataleipä, joka vain harvoin on ehtinyt nähdä iltapäivän tunteja.

120116_1

Koska kyseisen pataleivän pyöräyttämisessä saa jauhopeukalo olla vaikka vähän hukassakin, halusin ehdottomasti jakaa reseptin myös teidän kanssanne. Tarvitaan vain jauhoja, kuivahiivaa, suolaa ja vettä, sekä hyppysellinen ennakointia ja ripaus viitseliäisyyttä!

120116_2

Pataleipä

7 dl haluamiasi jauhoja (esim. vehnä-, sämpylä-, ohra…). Sekaan voi lisätä myös kaurahiutaleita, siemeniä ja sen sellaista.
0,5 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
n. 3,5 dl vettä (reilusti kädenlämpöistä)

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää vesi ja sekoita kevyesti jotta ainekset sekoittuvat, mutta älä vaivaa! Valmiin taikinan tulee olla melko löysää, joten veden määrää voi joutua hieman säätämään sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.

Peitä taikinakulho liinalla ja jätä tekeytymään 12-18 tunniksi. Hyvä ajankohta taikinan valmistamiselle onkin alkuilta, jolloin leipä ehtii mukavasti aamiaispöytään.

Kun taikina on valmis paistamiseen, laita kattila tai vanhanajan pata kylmään uuniin. Lämmitä uuni 225 asteeseen, ota kuumentunut kattila uunista, laita sen sisään leivinpaperi ja paperin päälle taikina. Paista leipää ensin 30 minuuttia kannen alla ja sen jälkeen vielä hetki ilman kantta, kunnes leipä on kauniin ruskea. Ota leipä ulos kattilasta ja anna sen jäähtyä hetki leivinpaperiin kääräistynä ennen tarjoilua.

120116_3

Aivan superhyvää! Ja niin, ai että miksikö leivän nimi on parempi pataleipä? No tietysti siksi, koska äidit tekevät aina parempia leipomuksia kuin kukaan muu.

 

Superhelpot kauraleipäset

Tässä eräänä aamuna pääsi käymään niin, että aamiaisleipäpussukka ammotti tyhjyyttään. Näppäränä vaimona kietaisin leivontanutturan päälaelle ja pyöräytin pellillisen kauraleipiä alle kahdenkymmenen minuutin.

Kauraleivät ovat ainakin teoriassa helppoja tehdä ja vaadittavat ainekset löytyvät kaapista oikeastaan mihin vuorokauden- tai vuodenaikaan tahansa.

Kauraleipäset

2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita (mieluummin niitä isoja ja paksumpia kuin pika)
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita
2,5 dl maitoa (vesi ja piimä kelpuutetaan ja!)

1. Lämmitä uuni 250 asteeseen (485 F).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään.

3. Lisää sulatettu voi ja neste. Sekoita hyvin.

4. Jaa tasakokoisiin kasoihin pellille ja taputtele suunnilleen leivän näköisiksi.

5. Paista uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä.

6. Kun näpit eivät enää pala, syö! Ovat parhaita tuoreena!

Niin helppo, nopea ja idioottivarma kuin ohje onkin, onnistuin silti turaamaan puoli keittiötä siivouskuntoon voita sulattaessani. Käännettyäni selkäni hetkeksi mikrossa pyörivälle voiköntille, havahduin ehkä sekunnin liian myöhään takaani kuuluvaan vaimeaan tussahdukseen. Ja tiedättehän, mikrossa voita sulattaessa tai maksalaatikkoa lämmittäessä tuo vaimea ääni on takuuvarma merkki muutaman silmänräpäyksen päässä olevasta räjähdyksestä.

Käännyin salamana ympäri ja juuri samalla hetkellä, kun kiskaisin mikron oven auki, kuului pamaus, joka lennätti sulan voin paitsi pitkin mikron seiniä, myös pitkin hellaa ja vaatteitani.

Voittajafiilis.

Pulla naisen tiellä pitää

Rakas aviomieheni – tuo tosielämän MacGyver, joka rakentelee autoja, taloja ja tarpeen tullen vaikka lentokoneita kolmesta kaljatölkistä, purukumista ja langanpätkästä – pyöräytti tuossa alkuviikosta vaimolleen huomattavan määrän korvapuusteja. Ovat muuten nämä leivontahommat meidän perheessä jakautuneet niin, että minä leivon leivät, mies leipoo pullat ja leipoipa kuka tahansa, niin meikäläinen hoitaa tiskit.

Onni on pullantuoksuinen aviomies!

Puolivakavasti puhuen, tämä korvapuustisatsi sattui kyllä sopivaan saumaan. Tässä asunnottomuus-/työttömyys-/maastamuuttokriisissä on nyt nimittäin päästy henkisesti siihen vaiheeseen, jossa ruoka ei enää maistu – ei, vaikka treenaisi kahdesti päivässä.

Terveelliset aamupuurot ja munakkaat olen jo aikaa sitten vaihtanut höttöisiin juustosämpylöihin, välipalat ja palkkarit ovat unohtuneet tyystin ja lounas ja päivällinenkin uppoavat alas vain pitkin hampain. Mutta onneksi on pulla! Pitkälti korvapuustien voimalla olen selviytynyt hengissä tämänkin viikon, hoidellut juoksulenkit ja palautunut salitreeneistä. Muutaman viikon päästä varmaan sitten nähdään, että onko tämä uusi pulladieetti hitti vai huti.

No, tulee siitä ainakin vähän parempi mieli.

ps. Ei ole muuten suomalaistyyppisen korvapuustin leipominen rapakon takana ihan yksinkertaista. Raesokeria saa ainoastaan Ikeasta ja karkea kardemumma on tuotu Suomesta saakka.

Viikon kuumin päivä

Olen viimeksi viettänyt elokuuta Kaliforniassa kai neljä vuotta sitten. Vietettyäni viime vuosien elokuut Suomessa, olin jo ehtiny unohtaa millaista on kun lämpötila kohoaa päivittäin yli kolmenkymmenen.

Eilen vietettiin viikon kuuminta päivää. Lämpötilan oli arvioitu kohoavan +35:een, mutta iltapäivän tunteina lämpötila kipusikin neljäänkymmeneen. Pidän kyllä lämpimästä, ei käy kieltäminen, mutta arjen elämisessä kuumuudessa on toki omat haasteensa.

Onneksi ruisleipätaikina tykkää lämpimästä.

Tällaisina päivinä en edes yritä näyttää freesiltä, tälläytyä tai laittaa tukkaa ja vaatteetkin valitsen sen mukaan, mitkä olen valmis hikoilemaan läpimäriksi. Normaalisti helpolta tuntuva kympin lenkki muuttuu totiseksi urheiluksi ja veltostaa naisen loppupäiväksi ilmastoinnin viilentämälle sohvalle.

PUM! Parin tunnin kuluttua taikina oli kaksinkertainen!

Mutta on näin kovissa lämmöissä hyvätkin puolensa. Leivoin nimittäin ruisleipää suominaisten illanviettoa varten ja voin kertoa, etten koskaan ole saanut kohotettua leipätaikinaa yhtä tehokkaasti kuin eilen takapihalla! Kun normaalisti juurella tehty taikina vaatii kohotakseen kuusikin tuntia, kohosi taikina ennätysmittoihin jo parissa tunnissa. Orange Countyn naisväki saa siis tänään ennennäkemättömän kuohkeaa ja pehmeää ruisleipää. Tiedä vaikka se onnistuisi viemään huomion pois ällöhikisestä ulkomuodostani…

Elämän pieniä suuria iloja, täydellisesti onnistunut ruisleipä!

Tuliaisvinkki ulkosuomalaiselle – saaristolaisleipä-jauhoseos

Yleensä kun lähdetään kyläilemään ulkosuomalaisten luona, sitä mielellään tuodaan (ja vastaanotetaan) tuliaisina jotain sellaista perisuomalaista mitä ei maailmalta saa. Meille suuntaavien kyläläisten matkalaukut (sekä omat suomilomalta palatessa) ovatkin usein täynnä suklaata, ruisleipää, salmiakkia, lakritsia ja monenmoista muuta sekalaista elintarviketta.

Erään kerran suomalaiset ystävämme toivat leivän lisäksi mukanaan Tuopin Mallasmestarin saaristolaisleipä -jauhoseoksen. Niin juuri, sellaisen uusavuttomuuspakkauksen, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, lisää vain neste. Kuinka kätevää, kuinka makoisaa! Sen sijaan, että kaivaisin puoli vuotta vanhaa leipää pakkasesta, voin minimaalisella vaivalla saada ihan tuoretta leipää! Ei ihme, että tuo leipäjauhosekoitus päätyi sitemmin tuliaistoiveitteni kärkisijalle.

Olemme aikeissa juhlistaa 10-vuotista yhteistä taivalta ystävien kesken lauantaina ja kuten aina, haluan tarjota vieraille jotain suomalaista. Päätin siis tekaista bileitä varten pari saaristolaisleipää ja tarjota sitä kylmäsavustetun lohen kera.

Leipien tekeminen jauhoseoksesta on naurettavan helppoa. Pakkauksen mukana tulee nestettä lukuunottamatta aivan kaikki tarvittava, paistoastiaa myöten. Ei muuta kuin jauhot ja pakkauksesta löytyvä kuivahiiva sekaisin, piimää joukkoon (voi käyttää myös vettä), puolen tunnin kohotus liinan alla, kaataminen paistoastiaan, toinen puolen tunnin kohotus ja uuniin vajaaksi tunniksi. Kukaan ei voi olla niin poropeukalo, etteikö tästä suoriutuisi.

Jotta leivästä tulisi tummaa kuten saaristolaisleipä yleensä on, pitäisi leipä paiston loppuvaiheessa valella siirappivedellä. Olin kuitenkin tuhlannut kaiken siirapin aiemmin mämmiin, joten se vaihe jäi tekemättä (kunnon siirappi on vähän kortilla täällä ja vaikea löytää). Makeutta leivässä on onneksi ihan riittävästi ilmankin, joten siirappiveden merkitys on lienee enemmän ulkonäkö- kuin makutekninen. Mainittakoon vielä, että pakkauksen mukana tullut paistoastia antaa hitusen leveyssuunnassa periksi, joten leivät pääsevät kohoamaan myös sivuttaissuunnassa ja jäävät näin hitusen matalammaksi.

Mutta jösses, niin hyvää!

Mitäs te muut tuotte Suomesta tai pyydätte vieraita tuomaan mukanaan? Itsellänihän perinteisten karkki-tuliaisten ja tämän jauhoseoksen lisäksi listalle kuuluvat mm. mämmimaltaat ja lonkero.