Rakas aviomieheni – tuo tosielämän MacGyver, joka rakentelee autoja, taloja ja tarpeen tullen vaikka lentokoneita kolmesta kaljatölkistä, purukumista ja langanpätkästä – pyöräytti tuossa alkuviikosta vaimolleen huomattavan määrän korvapuusteja. Ovat muuten nämä leivontahommat meidän perheessä jakautuneet niin, että minä leivon leivät, mies leipoo pullat ja leipoipa kuka tahansa, niin meikäläinen hoitaa tiskit.
Onni on pullantuoksuinen aviomies!
Puolivakavasti puhuen, tämä korvapuustisatsi sattui kyllä sopivaan saumaan. Tässä asunnottomuus-/työttömyys-/maastamuuttokriisissä on nyt nimittäin päästy henkisesti siihen vaiheeseen, jossa ruoka ei enää maistu – ei, vaikka treenaisi kahdesti päivässä.
Terveelliset aamupuurot ja munakkaat olen jo aikaa sitten vaihtanut höttöisiin juustosämpylöihin, välipalat ja palkkarit ovat unohtuneet tyystin ja lounas ja päivällinenkin uppoavat alas vain pitkin hampain. Mutta onneksi on pulla! Pitkälti korvapuustien voimalla olen selviytynyt hengissä tämänkin viikon, hoidellut juoksulenkit ja palautunut salitreeneistä. Muutaman viikon päästä varmaan sitten nähdään, että onko tämä uusi pulladieetti hitti vai huti.
No, tulee siitä ainakin vähän parempi mieli.
ps. Ei ole muuten suomalaistyyppisen korvapuustin leipominen rapakon takana ihan yksinkertaista. Raesokeria saa ainoastaan Ikeasta ja karkea kardemumma on tuotu Suomesta saakka.
Onnenpäivä 
Hyvä pulla, parempi mieli. 🙂 Ovat ihan täydellisen näköisiä!
TykkääTykkää
Ja makuisia! ❤
TykkääTykkää
Onpa hyvännäköisiä puusteja! Mun mies oikeasti toivoi yksi päivä, että leipoisin joskus hänelle korvapuusteja. Olin ihan hämmästynyt, koska kyseessä enemmän suolaisen ystävä, joka ei pullista tai viinereistä juuri välitä. Mutta tästä sinun miehen tempauksesta inspiroituneena voisi noita tehdäkin. Varmaan aineksetkin löytyy täältä ihan lähikaupasta… Tsemppiä kovasti sinne, toivottavasti tilanne kohta selviää johonkin suuntaan!!
TykkääTykkää
Kiitokset tsempeistä, niitä tarvitaan ❤
TykkääTykkää
Huh, huh! Työpäivä meni täydellisesti ”harakoille” ja sama meno jatkui heti kotiin päästyäni. Naama messingillä ja silmät loistaen piti syöksyä heti koneen äärelle jatkamaan siitä, mihin työpäiväni päättyi; Sinun blogiasi lukemaan….ja auts! Jummi, jammi, mutta se blogiosoite katosi sitten mielestä sen viiden kilsan työmatkan aikana. Perhana! Ja eikun googlettamaan ja löytyihän se vihdoin. Ainoa miinus on nyt se, että juuri kun sammuttelin työkonettani unohdin katsoa päivämäärää viimeksi lukemastasi postauksesta. Olimme kanssasi Australiassa 🙂 Kääk! Mennee koko ilta selatessani blogiasi taaksepäin, vaan ennätätkö kertoa sen ihan itse ennen kuin näännyn koneeni äärelle. Aikamoisen määrän kun postauksiasi tänään lukenut 🙂
En edes tiedä kenen blogin kautta omasi löysin, mutta nälkä kasvoi syödessä ja kaikki piti ahmaista heti. Nyt vielä muutama vuotesi lukematta, joten sateiselle viikonlopulle tekemistä tiedossa. Ehkä mieheni löytäisi minut mielummin pyykinpesukoneen taikka hellan vierestä, mutta…..”Sorry, honey, vaimollasi on nyt mielekkäämpää tekemistä. Pese työvaatteesi ihan itse….ja kai nyt osaat sulattaa pakkasesta jotain ruokaa itsellesi. Olen nyt busy!”
Toivottavasti viikonlopustasi tulee yhtä mielenkiintoinen kuin omastani 😉 Seuraavaa kirjoitustasi jo odotellen 🙂
G
TykkääTykkää
Voi vitsi! Että joku jaksaa lukea kaikki mun horinat vuosien takaa 😀 Varoituksen sana, että vanhoissa jutuissa jotka on kopioitu vanhalta blogialustalta, voi olla sitten vähän kuvat ja tekstit vinksallaan.
Ööää. Milloinkas minä Ausseissa olinkaan… ehkä tämän vuoden helmikuussa? 🙂
Tervetuloa vaan mukaan mun juttuihin! Blogi päivittyy tällä hetkellä tavallista hitaammin, mutta eiköhän tahti taas tiuhene kun saan jonkun järjen tähän elämään.
TykkääTykkää
Paluuviite: Elämä ja ruokavalio näkyy iholla | Onnenpäivä