Ihmisten sikamaisuudesta

Erään helteisen vapaapäivän kääntyessä iltapäivän puolelle, päädyimme ajelemaan laakson taakse vuorille hyvästelemään laskevaa aurinkoa. Nyt kun viikot näissä maisemissa ovat alkaneet käydä vähiin, olen ahnehtinut kameran muistikortin täyteen lähitienoon maisemia, jotta ne varmasti säilyisivät muistoissani mihin ikinä sitten päädymmekään.

Niinpä tälläkin iltapäiväajelulla pysähdyimme jokaiseen mutkaan ja notkelmaan ahmimaan niin kameralla kuin aisteillakin sitä tilaa ja tunnetta, joka vuorilla kaukana hälystä vallitsee.

Siellä tienpientareilla kameran kanssa kekkuloidessani törmäsin yllättävään haasteeseen. Toisinaan sain kovastikin sovitella maisemaa etsimeen, jottei luontoon viskatut roskat päätyisi valmiiseen kuvaan.

Paljon liikennöityjen moottoriteiden pientareet muistuttavat täällä Kaliforniassa lähinnä kaatopaikkaa ja etenkin moottoripyörällä liikkuessa on oltava tarkkana, ettei törmäisi tiellä vaelteleviin muovipulloihin tai vaikkapa auton lavalta pudonneeseen runkopatjaan. Vaikka aluksi moottoriteiden varsien sottaisuus järkyttikin, ei näin vuosien jälkeen sitä näkyä jaksa enää edes harmitella. Nuo ruuhkaiset supermoottoritiet ovat niin kaukana luonnosta, että niitä sotkemalla tyhmä ihminen tekee hallaa lähinnä vain itselleen.

Mutta sitten tämä, että lähdetään luonnonhelmaan, kauas kiireestä ja maallisuudesta, ja heitetään se matkalla tyhjentynyt Starbucks-muki ja Mäkkäri-pussi auton ikkunasta sinne oravien ja nallukoiden asuinsijoille.

Sitä ei vaan ymmärrä, vaikka miten yrittäisi.

Eikä ne roskat siellä luonnossa ole vain maatuvia pahvimukeja ja paperipusseja, vaan maisemia kuvatessani tallentui kuvien laitamille kaikenlaista rojua aina kalsareista muoviämpäreihin ja autonosiin. Alkoi ihan tosissaan risoa.

Toisinaan sitä oikein hämmästyy ihmisten tyhmyyttä.

Yhä enenemissä määrin osaan arvostaa sitä, että olen pienehkön maalaiskoulun kasvatti. Kun keväisin koko luokallinen pikkutyttöjä ja -poikia hajautettiin ympäri kylänraitteja keräämään lumen alta paljastuneita roskia, en usko yhdenkään meistä kakaroista roskanneen sen jälkeen itse. Siis kiitos Haapaveden Mäkirinteen ala-asteen 80-90-luvun taitteen opettajille, että taoitte paksuun kalloomme paljon sellaista, mitä ei oppikirjoja lukemalla opita.

Jos vielä ennen pois muuttoani vuorille ennätän, aion varustautua matkaan roskapussilla ja hanskoilla. Vaikka en kaikkea saastaa teiden varsilta keräisikään, voin ainakin kerätä sen mihin olen levähdysalueilla kompastua.

Vaikka en uskokaan, että ympäristöä roskaava ihminen osaisi tyhmyydeltään lukea, sanon tämän nyt kuitenkin. Tukehdu siihen Starbucksiisi.

Edellistä maisemakuvaa ottaessa piti etualalta rajata pois nämä maastoon viskatut purkit ja purtelot.

14 kommenttia artikkeliin ”Ihmisten sikamaisuudesta

  1. NIIN samaa mieltä! ”Mäccäreiltä” ja muilta vastaavilta pitäisi yksinkertaisesti kieltää oikeus myydä asiakkaille mitään mukaanviemiseksi tai ainakin nostaa niiden tuotteitten hintoja 200%:sesti, joita sieltä ulos viedään! Minä kerään roskia päivittäin tienvarsilta kun koiraa ulkoilutan. Ärsyttävää.

    Tykkää

  2. Jes! Mäkirinteen ala-aste! Saman koulun käynyt ilmeisesti muutamia vuosia sun jälkeen ja semmoset saarnat roskaamisesta että sen jälkeen vaan huuli pyöreänä ihmetellyt mitä sontaa ihmiset heittää luontoon! Not cool!

    Tykkää

  3. Mielenkiintoista. Mä en ole huomannut täällä Piilaaksossa tuollaista luonnossa – mahtaakohan olla enemmän SoCalin ongelma vai olenkohan vain kävellyt silmät liikaa kiinni…? Motarien varsilla nyt kaikenlaista aina välillä näkyy, mutta ei sielläkään silleen kauhean paljon. Lähinnä sellaista kamaa, mikä on (toivottavasti) vahingossa pudonnut jonkun kyydistä. Tosin kyllähän niitä starbuckseja ja muovipulloja aina bongaa teiden varsilta… 😦

    Tykkää

    • Enpäs nyt äkkiä muista miten Bay Arealla oli siellä vuoristoteillä asiat… Motareiden varsien muistan kyllä olleen siellä pohjoisempana puhtaampia kuin täällä. Se on vähän niin, että mitä etelämmäs mennään, sitä sottaisempaa alkaa olla…

      Tykkää

  4. Muistan kun ajettiin Kaliforniassa niin siellä oli motareiden varsilla kylttejä ”adopt a highway”. Eli paikalliset porukat piti tienvarret siisteinä. Aivan loistava idea. Olen käsittänyt, että Kaliforniassa säädettiin joku laki, jonka nojalla roskaamisesta voi saada isotkin sakot? Ehkä tämä ei sitten koske kaikkia. Aina näitä roskaajia on – valitettavasti. Suomessa harmitellut ihan samaa. Ollaan varmaan aika saman ikäisiä ja me kanssa käytiin pieninä koululaisina yhtenä talkoopäivänä keräämässä lähialueella roskia. Saatiin roskapussit ja sellaiset roskapihdit. Aika kurjaa, jos tuollaista ei enää saa tehdä. Olisi lapsille hyvä oppitunti.

    Tykkää

  5. Harmittelen samaa oikeasti joka kerta täällä Texasissa lenkillä käydessäni. Meidän oikeasti tosi kauniilta lähilenkkipoluilta metsän keskeltä löytyy kans kaiken maailman jätettä, tölkkejä, pikaruokapakkauksia, patjoja (kuka tuo patjan metsään?) lojumasta polun laidoilta sekä kauniista purosta, jonka varrella lenkkireitit kulkee. Pistää vihaksi ja totean tuolla aina miehelle sen perus ”ei Suomessa ikinä”:D

    Tykkää

    • Facebookin puolella jo kirjoitinkin, että aika karua oli meininki jo Suomessakin. Pari kesää sitten matkustettiin autolla etelästä pohjoiseen ja kaikki levähdysalueet oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Ei ollut enää roskiksia missään, ei vessoja eikä pöytiä, koska kaikki kuulemma hajotetaan ja sotketaan nykyisin. Sen sijaan kaikkialla oli roskia, eväspapereita ja ties mitä roinaa 😦

      Kaukana ovat ne ajat, kun automatkalla saattoi pysähtyä levähdysalueella käymään pissalla ja syömään eväitä.

      Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s