Mee h*lvettiin mun kaistalta!

Tunnelma tiivistyy. Tila autossa tuntuu entistä ahtaammalta. Kiristyvistä hampaista kuuluva kirskunta vihloisi korvia ellei tärykalvot olisi jo äärimmilleen pingoittuneet ahtaan tilan täyttävästä kiroilusta.

Voi *itun nuija siellä etummaisessa autossa, sulla on siellä KAASU!

Vietimme toissapäivänä ratkiriemukkaan päivän autossa. En usko, että mikään voi lähentää pariskuntaa samalla tavalla, kuin reilut 600 kilometriä kiitospäivä-ruuhkassa. Voi sitä tunnekuohujen ja suurien tunteiden määrää! Tänään aiomme suunnata samat kilometrit takaisin kotiin. Oletettavasti osumme suoraan paluuliikenteen vilkkaimpaan hetkeen, joten tiedossa on runsaasti niin vauhtia, vaarallisia tilanteita kuin terhakasti sojottavia keskisormiakin.

Mikä *ittu siellä keulilla nyt maksaa!

Ilmiö on varmasti jokaiselle liikenteen seassa seikkailevalle tuttu. Siitä kaikkein rauhallisimmastakin ihmisluonteesta, johon myös itse lukeudun, kuoriutuu auton ratissa heikkohermoinen ja äärimmäisen räjähdysaltis. Yksikin virhe kanssa-autoilijalta ja hänet on silmänräpäyksessä haukuttu universumin huonoimmaksi kuskiksi ja toivotettu yhdensuuntaiselle matkalle helvettiin. Holtitonta ohittelua harrastava nuorimies diagnosoidaan ilman aivoja syntyneeksi, vasenta kaistaa alinopeudella köröttelevä vanhus saisi samantien ajaa museoautonsa vanhainkodin pihaan ja keskellä päivää kauppojen parkkipaikat täyttävät kotiäidit voisivat lopettaa sen lastenteon ja mennä töihin.

Luuletsä olevas joku h*lvetin Kankkunen, hä!

Tilanne on pahimmillaan ruuhkassa. Vaikka kiirettä ei alunperin ollutkaan, niin ruuhka pitää huolen, että pian on ja jyvät alkavat paljastua akanoista. Kiireessä kuoriutuvat esiin ne sankarit, jotka kuvittelevat, että kaistasurffaus kuuden kaistan välillä auttaa heitä pääsemään nopeammin määränpäähänsä. Todellisuudessa kaistanvaihdot liian pieniin väleihin pahentavat liikennekaaosta entisestään. Autoilija, jonka eteen kaistasurffari väkisin kiilasi, alkaa pian kärsiä kiristävästä pinnasta. Kiristävä pinna taas sumentaa autoilijan kyvyn ajatella järkevästi ja autoilija provosoituu. Syntyy ajovalojen vilkuttelua, puskurissa kiinni ajamista ja jarrujen polkemista – sekä ketjukolareita.

Käytä vilkkua s**tana! Ja ois siellä ne peilitki!

Oman V-käyräni saavat jyrkkään nousuun vasemmanpuolimmaisella kaistalla alinopeutta ajavat liikenteentukot. Sietämätöntä. Tuolla nopeammille tarkoitetulla kaistalla kuuluisi ajaa nopeampaa kuin muilla kaistoilla, tarpeen vaatiessa ylinopeutta. Mutta ei. Jostain syystä ne hitaimmat valitsevat aina väärän kaistan ja pakottavat loputkin autoilijat viettämään kahden tunnin matkalla kolme tuntia.

Onneksi tuolla moottoritiellä on tänään kaksi täydellistä kuskia, meidän autossa.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s