Lomaterkkuja Kaliforniasta

Kuten Instagram-tilini on paljastanut, olen jo viikon verran lomaillut vanhoilla kotikonnuilla Kaliforniassa. Ja vitsit, että on outoa olla täällä. Ei siksi, että paikka tuntuisi erityisen oudolta, vaan siksi, että tuntuu itse asiassa hyvin luonnolliselta olla takaisin vanhoissa maisemissa. Aivan kuin kotiin olisi tullut. Aivan kuin en olisi poissa ollutkaan.

220716_1

Olen juossut vanhalla lenkkipolullani, tiedän minkä mutkan takaa alkaa ylämäki, missä ollaan jo voiton puolella ja missä kohtaa eukalyptuspuut tuoksuvat niin, että henki on salpaantua. Tunnen kadut ja lähikaupat, tuolta ostan hedelmät ja vihannekset, liha kannattaa ostaa toisaalta, oikaistaan matkalla tuon lähiön läpi. Salilla kaikki on ennallaan, samat naiset crossareillaan, samat miehet valmiina varmistamaan, vaihdetaan kuulumisia, ai sä olet muuttanut pois maasta, see you later, bye.

220716_2

Naapurista kantautuva ilmastointilaitteen hurina ei häiritse minua juurikaan, vaikka Suomessa moinen ympärivuorokautinen mekkala ajaisi minut kai hulluuden partaalle. Eikä yhtäkkiä autolla ajaminenkaan ole yhtään jännittävää, vaikka Suomen hitailla ja vähäliikenteisillä teillä se minua vähän hermostuttaakin. Ruokakaupoissa tiedän mitä ostaa ja mistä sen löytää, kun taas Suomessa eksyn vieläkin supermarkettien hyllyväleihin. Huomaamattani juttelen tuikituntemattomille ihmisille tämän tästä, toissapäivänäkin liikennevaloissa miehelle, joka oli käynyt Suomessa vuonna -68. Enpä muista, että olisin Suomessa liikennevalojen vaihtumista odotellessa jäänyt muistelemaan vuosikymmenien takaisia asioita tuntemattoman kanssa.

220716_4220716_3

Tuntuu hassulta, kuinka samat asiat voivat tuntuvat niin erilaisilta riippuen paikasta. Ja kuinka sitä on itsekin vähän kuin eri ihminen.Entä miten on edes mahdollista, että jokin asia tuntuu kotoisammalta jossain muualla kuin omassa kotimaassa? Kertokaapa se.

 

Pelko olikin turhaa

Törmäsin sattumalta viime syksyiseen kirjoitukseeni, jossa purin pelkoja tulevaisuuden suhteen. Muistan vieläkin silloin jyllänneen pakokauhun ja ahdistuksen, että mitä jos on pakko jättää Kalifornia ja palata takaisin Suomeen. Miten ihmeessä siihen voisi enää sopeutua?

No, se pelkohan sitten realisoitui. Paitsi, että lopulta ei kai ollutkaan mitään pelättävää.

010716_1

Ei, neljäntenäkymmenentenätoisenakaan pakkasaamuna en itkenyt talven kylmyyttä enkä haikaillut takaisin Kalifornian lämpöön, vaan heitin paksumpaa toppatakkia päälleni. Ollakseni rehellinen, en ole juurikaan miettinyt koko Kaliforniaa, palmupuita, tai edes niitä ennen niin rakkaita kukkuloita. Osittain kai välttelen aihetta ihan tietoisestikin pitääkseni mahdollisen ikäväntunteen loitolla, mutta toisaalta en kyllä ole edes kokenut tarvetta ylenpalttiselle lämmölle tai kuusimetsää kummemmalle puustolle. Täällä on ihan hyvä.

010716_2

Niin kävi, että ulkosuomalaisesta tuli kuin tulikin taas suomalainen, joskin muuttunut sellainen. Kuusi ulkomailla vietettyä vuotta nimittäin opettivat näkemään sellaisia puolia Suomesta, joita ei välttämättä hoksaisi arvostaa ellei tietäisi millaista on muualla.

Neljä vuodenaikaa, vehreä luonto, mökkielämä, yötön yö ja toisaalta talvinen kaamos, valkeat nietokset ja revontulet kuulostavat lähinnä suomalaisen turistioppaan hölinöiltä, mutta moniko suomalainen osaa niitä ihan oikeasti arvostaa? Moniko ymmärtää kuinka ainutlaatuista on seistä alasti mökkilaiturilla, kun ympärillä on niin hiljaista, että voi kuulla tuulen koivupuussa?

010716_3

Ja jokaikinen kerta, kun näen lapsia leikkimässä keskenään puistossa tai menossa kouluun polkupyörineen, olen haljeta onnesta. Että tässä maailmassa on vielä sellainen kolkka, jossa lapset voivat poistua kotoa ja kulkea koulumatkat ilman vanhempiaan. Tai se tunne, kun kävelee tyhjään katsastuskonttoriin ja saa hoidettua asiansa alle viiden minuutin. Tai kun asiakaspalvelunumerosta vastaa ihan oikea ihminen ja saan toimittaa asiani omalla äidinkielelläni eikä kukaan kysy mistä olen kotoisin, kun minulla on niin hassu aksentti.

010716_4

Kiitos toimivasta nettipankista, kiitos rajattomasta datayhteydestä. Kiitos jokamiehenoikeuksista ja siitä, etteivät kaikki naapurini kanna asetta. Kiitos kielileikkeestä, maksalaatikosta, pinaattiletuista ja Fazerin sinisestä. Kiitos irtisanomisajasta, sosiaaliturvasta ja monivivahteisesta puoluekannasta. Kiitos.

Jep, epäsuomalaista tällainen ylenpalttinen positiivinen ajattelu, mutta uskokaa kun sanon, että se tekee Suomessa asumisesta ihan hitoksen paljon helpompaa.

 

Kuvat: Juhannusmeininkejä.

 

Mitä mulkkaat?

Muistatteko vielä, kuinka paluumuutettuani päätin jatkaa Kaliforniassa opittuja tapoja ja tervehtiä, tai ainakin hymyillä kanssakulkijoille myös täällä kotimaan kamaralla?

Tänään, aivan kuten niin monta kertaa aiemminkin, satuin kotimatkallani ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään kahdelle kävelytien laidassa seisoskelevalle teinitytölle.

Muutaman askeleen otettuani kuului takaani vaimeaa mutinaa:

290216_1

Siinä hetkessä varisivat minusta kai ne viimeisetkin California Girlin rippeet ja valkoista paskaa jaloissani potkiskellen mutisin yhtä vaimeasti takaisin:

290216_3

Opinpahan olemaan, saatana.

 

 

Mättöviikot

Sivusin tässä muutama juttu takaperin suomalaisia herkkuja, joista olen jäänyt paitsi vietettyäni kuusi vuotta Kaliforniassa. Koska tähän sivulauseeseen liittyen tuli heti tarkentavia kysymyksiä, päätin pureutua tänään niihin antimiin, joilla olen viime viikkoina antaumuksella kupuani täytellyt ja vyötärönympärystäni kasvattanut.

Jäätelöt

Tiedättehän sen epäuskon tunteen kaupan pakastealtaalla, kun alkukesästä huomaat markkinoille tulleen kymmenittäin uusia jäätelömakuja? Se tekee kuulkaas aika monta uutuusjäätelöä kuudessa vuodessa. Tällä hetkellä työn alla ovat tuutit ja puikot, litran pakkauksia en ole uskaltanut vielä edes katsella.

Suklaat & karkit

Grrrrh. Kaukana ovat ne ajat, kun saattoi kävellä suoraan karkkihyllylle ja napata mukaansa perinteisen Fazerin Sinisen sen enempää asiaa miettimättä. Nyt sekä Fazerilta että Pandalta on tullut valtavat määrät uusia suklaamakuja, jotka haastavat jopa tuon vanhan kestosuosikin. Melkoinen myllerrys on tapahtunut myös muussa karkkitarjonnassa. Erityisen rakastunut olen Maraboun uusiin karkkipusseihin.

310116_2

Leivät

Ah, tuoreet lähileipomoiden leivät, kuinka olenkaan teitä kaivannut tuolla kaukana mauttomien paahtoleipien maassa! Toki suurleipomoiden leivätkin ovat hyviä, mutta parhaita ovat kuitenkin ne markettien eteiskojuista myytävät leipomukset.

Naksut ja sipsit

Ruisnachot! Miten hyviä ne ovatkaan ihan sellaisenaan tai tuorejuustojen kaverina. Harmi vaan, että ne pussit ovat niin onnettoman pieniä. Varsinaista sipsinnälkääni olen hoidellut Taffelin Raffeleilla sekä sormiin sopivilla Hot rodeilla.

Juustot

Amerikkalaiset juustot ovat pääsääntöisesti mauttomia ja mitäänsanomattomia. Suomessa juustomarkkinat ovat sen sijaan kehittyneet entisestään ja kauppoihin on tullut valtaisa määrä niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin uutuusjuustoja. Myös tuorejuustojen runsasta valikoimaa on ollut ikävä, joten jääkaapistani löytyy nyt Creme Bonjourea aina purkki tai pari. Myös leipäjuusto on löytänyt tiensä ostoskoriini jo useamman kerran sekä maailman ihanin sinihomejuusto, Aura.

310116_3

Sesonkiherkut

Mämmissähän on se hyvä puoli, että sitä saa kaupoista ympäri vuoden, joten olen syönyt mämmiä noin roveellisen per viikko. Jää nähtäväksi hidastuuko vai nopeutuuko tahti kevään lähestyessä. Tämähän on muutenkin makoisaa aikaa vuodesta, sillä kaikki viralliset leivospäivät ajoittuvat juuri näille main. Runebergintorttuja olen syönyt jo kahden menetetyn vuoden edestä, laskiaispullia yhden. Melko monet tortut ja pullat saan siis vielä kiskaista ennen varsinaista H-hetkeä.

Maitotuotteet

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Maitohyllylle ensimmäistä kertaa mennessäni en meinannut löytää etsimääni, niin paljon on hyllyihin ilmestynyt erilaisia maitoja ja maidon kaltaisia, ei-ihan-mutta-melkein-maitoja. Hulluutta, sanon minä. Maitojen sijaan olen keskittynyt pehmeillä rahkoilla ja makurahkoilla herkutteluun, niitä kun ei USA:ssa ollut juuri tarjolla.

310116_4

Makkarat, nakit ja leikkeleet

Täydelliset makkarat ja nakit olivat USA:ssa kiven alla. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itselleni uppoaa sellainen tasalaatuinen, runsasjauhoinen, knöllitön ja lihapaakuton perusmakkara. Viimeisimpänä olen pistellyt poskeeni mm. Atrian Punaista lenkkiä, Hiillosmakkaraa, Snellmanin nakkeja, ryynimakkaraa, Gotleria sekä kielileikettä. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on syödä myös mustaamakkaraa.

Mättöruoka

Nyt kun kaikilla ravinto-ohjeistuksilla on pyyhitty takamusta, voinemme siirtyä sujuvasti mättöruokaan, eli suomalaistyyppisiin krapulapizzoihin, kebabiin, makkaraperunoihin sekä lihapiirakoihin, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla lisämausteilla, tottakai. Suonet tukkoon!

310116_1

Olut

Vähintään yhtä paljon kuin uutuusjäätelöitä, on markkinoille tullut myös uusia oluita. Niinpä saunahetkiäni on siivittänyt joka kerta erilainen olutelämys. Ja aivan kuten viinit, myös oluet valitsen usein puhtaasti etiketin ja nimen perusteella.

 
***

Tajusinpa tässä kirjoitellessani, että kyllä melkoisen epäterveelliseltä kuulostaa tämä meikäläisen nykyruokavalio. No, on tässä ihan oikeaakin ruokaa syöty, mutta myönnettäköön, että kyllä tähän mättämiseen olisi silti parempi joku roti tulla. Sitä odotellessa.

 

 

 

Havaintoja suomalaiselta salilta

Kaiken elämässä olevan epäjärjestyksen keskellä, olen saanut aika mukavastikin pidettyä kiinni salitreeneistäni. Nivalassa ollessani huristelen ehkä kolmesti viikossa Haapaveden liikuntahallin pienelle ja… no, hyvin vaatimattomalle kuntosalille, kun taas Äänekoskella oleskellessani käyn kuudesti viikossa modernilla ja hyvin varustellulla Ääneseudun kuntokeskuksen salilla.

240116_1

Että juu, kyllä täällä vielä kovasti treenataan, vaikkei siitä blogin puolella meteliä pidetäkään. Vielä kun saisin päätökseen kaikkien kuuden vuoden aikana tulleiden uutuusherkkujen ja -karkkien maistelun, niin voisin ehkä jonain päivänä näyttää vielä siltä, että teen muutakin kuin syön ja bloggaan.

240116_4


Mutta niin, on muuten Kalifornia-vuosien jälkeen pistänyt muutamakin eroavaisuus silmään suomalaiseen kuntosalimaailmaan palattuani:

• Salille ei tulla valmiiksi treenivaatteet päällä, ulkokengät jätetään eteiseen ja pukuhuoneet ovat oikeasti vaatteiden vaihtamista, ei pelkästään selfieiden ottamista varten.

• Treenikengät ovat menneen talven lumia. Salilla hipsitään nyt villasukissa.

• Säärystimet. Ne ovat Suomessa kova juttu talvella. Myös salilla, lämpimässä.

• Rauta painaa. Etenkin kun sekoittaa kilot paunoihin.

• Naiset ovat laajentaneet reviiriään laitteiden ja steppereiden läheisyydestä myös vapaiden painojen äärelle.

• Ei niin pientä tyttöä, etteikö olisi jumalattoman kokoista persettä. Eikä mikään ihme, sillä n. 80 % salilla olevista naisista on treenaamassa takalistoa.

240116_2

• Mieheni ei ole enää salin ainoa mies, joka treenaa jalkoja.

• Etenkin nuoret naiset hakeutuvat treenaamaan laumoittain.

• Painonnostovyö on muotivaruste, joka kiristetään vyötäisille niin olkapäitä kuin hauiksiakin treenatessa.

• Myös rannesiteet ovat olennainen osa pukeutumista, ei niinkään treenaamista.

• Mitä suuremmat kuulokkeet, sitä kovempi treeni.

• Better Bodiesin jälleenmyyjillä mahtaa pyyhkiä hyvin.

240116_3

 

Että sellaisia havaintoja näin vuosien poissaolon jälkeen. Kuulostaako tutulta?

 

 

 

Kaliforniassa opittua

Uutena vuotena on tapana tehdä kaikenlaisia lupauksia itsensä ja tapojensa muuttamisesta, mutta kuten yleensä, uin itse tässäkin asiassa vastavirtaan. Minä nimittäin aion pitää kynsin hampain kiinni viime vuoden toimintatavoistani tänäkin vuonna.

020116_1

Vaikka tyttö pakotettiinkin lähtemään Kaliforniasta takaisin Suomeen, ei Kalifornian tarvitse lähteä kokonaan tytöstä. Olen nimittäin päättänyt, että aion parhaani mukaan soveltaa viime vuosina omaksumaani kalifornialaista meininkiä ja elämänasennetta vastaisuudessakin:

  • Elän kuin joka päivä paistaisi aurinko. Ja jos ei aurinko paista ulkona, niin sisäisesti sitten ainakin. Jos voi hyvä mieli olla kiinni pelkästä auringonpaisteesta, voi se yhtä hyvin olla kiinni vaikka sitten räntäsateesta.
  • Hymyilen tuntemattomille ja saatanpa otollisella hetkellä tervehtiäkin. Hymy tarttuu. Ei ehkä ensimmäisellä, toisella, kolmannella tai neljännelläkään kerralla, mutta elän toivossa, että jonain vuonna se yrmy papparainen lenkkipolulla hymyilee minulle vielä takaisin.

020116_3

  • Annan positiivista palautetta. Olipa kyse sitten kassajonossa seisoskelevan nätistä tukasta tai positiivisesta asiakaskokemuksesta pankissa, aion sanoa asiasta ääneen.
  • Sanon anteeksi ja kiitos, mielummin liian usein kuin liian harvoin. Kiitän oven avaamisesta, neuvoista ja kun minulle ojennetaan jotakin. Sanon anteeksi ohittaessani muita kosketusetäisyydeltä ja anteeksi, mutta voisinko saada huomionne.
  • Juttelen tuntemattomille. Koskaan ei tiedä miten hienoihin ihmisiin tutustuu tai mitä kaikkea voi oppia, kun avaa suunsa vierustoverille junassa, kuntosalilla, bussipysäkillä tai rappukäytävässä.

020116_2

  • Kunnioitan erilaisuutta, erilaisia kulttuureja, uskontoja ja arvoja. Meitä on moneen junaan ja mikä minä olen sanomaan, että vain se oma raiteeni veisi oikeaan suuntaan. Mutta joku raja tässäkin. Pöhlöjä ei kenenkään tarvitse sietää.
  • Olen oma itseni enkä anna muiden mielipiteiden rajoittaa omaa tekemistäni. Kaliforniassa oli helppoa olla oma itsensä, koska kukaan ei tuntenut. Aion jatkaa samalla tiellä, vaikka joku sitten tuntisikin. Tunteepahan ainakin todellisen minäni.
  • Ajattelen positiivisesti ja unelmoin suuresti. Optimisti pettyy ehkä silloin tällöin, mutta elää todennäköisesti pessimistiä onnellisemman elämän.

020116_4

Suosittelen, että näitä, usein amerikkalaiseksi pinnallisuudeksi leimattuja asioita voisivat muutkin pistää mahdollisuuksien mukaan korvan taakse. Sitä kun voi uudenvuodenlupauksellaan tehdä vahingossa itsensä lisäksi hyvää myös muille.

Onnellista, turvallista ja rakkauden täyteistä uutta vuotta kaikille!

 

 

Ensimmäinen viikko Suomessa

Ensimmäinen viikko Suomessa on nyt onnellisesti takana. Päivien määrään nähden olen ehtinyt kierrellä ja kaarrella jo melkoisesti, niin pääkaupunkiseudulla kuin kotikonnuillani Pohjois-Pohjanmaallakin. Koska yli kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen aika moni asia on tuntunut kotimaassa vähän erilaiselta – tai jopa vieraalta – on kuluneisiin päiviin mahtunut melkoinen määrä oho-, aijaa-, häh- ja ai-näinkö-tää-olikin -hetkiä:

• Paksuista ulkovaatteista huolimatta tunnun olevan ainoa, joka kauppojen tukalassa jouluryysiksessä suostuu kaivautumaan ulos takistaan.

• Vaikka sisätiloissa on lämpimämpää kuin Suomen suvessa, pukeutuvat kaikki neuleisiin ja pitkähihaisiin myös kotioloissa.

• Pelkään, että kasvoni repeävät kun hymyilen. Mikään kasvovoide ei tunnu riittävän kuivaa sisäilmaa ja pakkaskeliä vastaan. Ei ihme, että ihmiset ovat talviaikaan kovasti vakavia.

• Pakolaiset on uusi sää. Jos ei ole mitään muuta puhuttavaa, voi aina avata keskustelun pakolaisista. Ja vaikkei haluaisikaan, joutuu asiasta keskustelemaan tämän tästä.

• Konduktööriä ystävällisempää asiakaspalveluhenkilöä on vaikea löytää.

• Suihkusta tulee lämmintä vettä heti. Samoin tulikuumaa, kun vääntää vanhasta muistista hanan kuumaan ääripäähän.

• Hyvästi avoinna hulmuava tukka. Talvella auki jääneet hiukset joko litistyvät, lätistyvät, jäätyvät, sähköistyvät tai tekevät mitä tahansa muuta paitsi ovat ojennuksessa.

• Suomalaiset kiilaavat, tönivät, tunkevat ja rynnivät kauppojen hyllyväleissä ja kadulla täysin häpeilemättä ja anteeksi pyytelemättä.

• Suomessa ei olekaan niin kallista. Pienen hintavertailun jälkeen moni asia Suomessa on merkkituotteita lukuunottamatta lähelle saman hintainen kuin Kaliforniassa.

• Kännykkä toimii kaikkialla. Myös sisällä kaupoissa ja maaseudulla.

• Sitä kun kuvitteli itse kiroilevansa jokseenkin paljon, tuntuukin yht’äkkiä ihan pyhäkoululaiselta, kun kuuntelee teinien sanailua lähijunassa.

• Kaupassa ei voi käydä ostamatta suklaata. Tai karjalanpiirakoita. Tai lihapiirakoita. Tai ryynimakkaraa.

• Kun on menossa kylään viikonloppuna ja haluaisi viedä lahjaksi viinipullon, se ei onnistu, koska viiniä ei myydä sunnuntaisin.

• Herätessään on täysin mahdotonta tietää onko keskiyö, aamuyö, aamu vai iltapäivä. Pimeys yhdistettynä jet lagiin takaa täydellisen unirytmin sekoittumisen.

• Siskonpeti on oikeasti hauska sketsiohjelma. Moni muu kotimaiseksi komediaksi tituleerattu taas ei.

Toivottavasti kukaan ei tästä puolivakavissaan kirjoitetusta listauksesta kuitenkaan pahoittanut mieltään. Sellaisen yleistyneen ilmiön kun olen myös pistänyt merkille nyky-S(u)omessa.

Tsemppiä jouluryntäyksen viime metreille!