Sattuipa silmääni Facebookissa linkki sketsiin, jonka olin jo unohtanut. Itse asiassa kyseiseen pätkään kiteytyy hienosti viime aikainen takamuskriisini.

Takapuoli on aina ollut parempi puoleni. Tämä johtunee kai siitä, etten näe sinne kovin hyvin. Sovituskoppi kaikkine peileineen tekee kuitenkin oman perseensä ihailusta mahdollista. Tiedättehän sen, kun housuja sovittaessa tarkistaa aina ensin miltä perse näyttää? Onko taskut oikealla kohdalla, asettuuko saumat sinne mihin kuuluukin ja lopulta törmäät ahterisi kanssa peiliin yrittäessäsi tarkastella sitä liian läheltä.

Housuostokset aiheuttavatkin minulle aina kriisin. Housut ovat ainoa vaatekappale, jota sovittaessa tunnen itseni lihavaksi. Olen jo viikkoja yrittänyt löytää sopivia pillifarkkuja jotka:

a) menevät pohjetta pidemmälle jalkaan

b) mahtuvat vielä reidestäkin

c) istuvat hyvin perseestä.

Yllättävän vaikeaa. Jopa perseestä.

Joten nainen, muista perse. Sitä kaikki kuitenkin tuijottaa. Eihän kukaan silmiin uskalla katsoa.