Naisen painostuksesta mies aloittaa juhliin valmistautumisen hyvissä ajoin. Vaikka eiväthän miehet juhlissa käy. Miehet käyvät kissanristiäisissä. Mies ajaa parran, pesee hampaat, irvistää peilille ja tarkastaa, että korvat ovat edelleen siellä mihin ne kuuluvat. Tumma puku löytyy vaatekaapin perimmäisestä kulmasta ja paita silitettynä sängyn päältä. Tosimies silittäisi paitansa itse, mutta tällä kertaa vaimo ehti ensin. Kokonaisuus on kenkiä vaille valmis. Nopea plankkaus ja homma on ohi vartissa. Puvun ehtii hyvin pukea sillä välin, kun vaimo laittaa kenkiä jalkaan. Mies rojahtaa sohvalle kalsarisillaan katsomaan TV:tä. Vaimolla kestää varmasti vielä ainakin puoli tuntia, vaikka hän aloitti valmistautumisensa jo viikko sitten.

Hei voitasko jo mennä? On nälkä!

Nainen valmistautuu juhlimiseen – viikon.

Mitä ihmettä nainen sitten on tehnyt viikon? Juhlista kuultuaan nainen on sännännyt vaatekaapille ja hypistellyt jokaista vaatekappaletta erikseen. Päästyään lopulta sille alueelle, jossa juhlavaatteet sijaitsevat, alkaa hän latoa mekkoja yksitellen sängylle. Väärän värinen. Väärän pituinen. Ei mahdu päälle. Tästä en koskaan ole pitänyt. Liian seksikäs. Liian tavallinen. Liian hörhelöinen. Kutittaa. Miksi minä tämän olen ostanut? Eihän täällä ole mitään sopivaa!

Seuraavaksi nainen menee vaatekauppaan. Nainen kaappaa mukaansa kaikki omaa kokoaan olevat mekot ja häviää sovituskoppiin. Tunnin sovitussessio venähtää puoleentoista tuntiin naisen jäädessä päästään kiinni mekkoon yrittäessään saada sitä pois päältään. Nainen ostaa mekoista yhden ja suuntaa seuraavaan vaatekauppaan. Nainen onnistuu sovittamaan kaupan kaikki mekot niihin jumiutumatta. Lopulta hän ostaa myös toisen mekon, mutta eri värisen kuin se aikaisemmin ostettu. Nainen käy kahvilla ja päättää vielä nopeasti kotimatkalla piipahtaa kolmannessa vaatekaupassa. Nainen tulee pariovet heilahtaen ulos kaupasta kahden uuden mekon kanssa.

Kotona nainen sovittaa jokaista mekkoa uudelleen ja esittelee nämä miehelleen mielipidettä kysyen. Saamansa palautteen perusteella nainen tekee lopullisen, vaikean valinnan. Hän ei valitse sitä, joka hävitti tissit. Eikä sitä, joka oli tätimäinen. Hän valitsee sen, jonka kohdalla mies rykäisi ja selvitti kurkkuaan ennen kuin sai sanottua ”toi on ihan hyvä”.

Seuraavana päivänä nainen kiertää samat kaupat uudelleen ja palauttaa ylimääräiset mekot. Auringon laskiessa nainen tulee kotiin muutamien uusien kenkien ja käsilaukkujen kanssa. Sama sovitus- ja palautusrumba toistuu.

Juhlien lähestyessä nainen ryhtyy tekemään koemeikkejä ja -kampauksia. Mies ei näe naista kolmeen iltaan, sillä nainen on linnoittautunut kodin kylpyhuoneeseen. Kymmenen erilaisen nutturakyhäelmän ja muutaman koemeikin jälkeen nainen tulee kylpyhuoneesta ulos voittajan elkein ja ilmoittaa löytäneensä toimivan ja kestävän yhdistelmän.

Jotain kuitenkin puuttuu. Yllättäen korulippaasta ei löydykkään asuun sopivia koruja. Nainen suuntaan uudelleen kauppaan. Ja toiseen. Ja kolmanteen, palaten lopulta siihen ensimmäiseen. Naisen mukaan lähtee kaulakoru, korvakorut, rannekoru sekä hiuskoru, jota varten täytyy tehdä koekampaus vielä kertaalleen.

Nainen linnoittautuu kylpyhuoneeseen uudelleen. On aika tehdä vartalonkuorinta, pedikyyri, manikyyri, kasvonaamio, nyppiä kulmakarvat ja ajella sääret. Tämän nainen tekee ainakin kaksi kertaa ennen juhlapäivää.

Lopulta juhlapäivän aamuna nainen selviytyy lähtövalmiiksi alle kolmessa tunnissa. Naista ärsyttää, kun vain hetki ennen lähtöä mies vielä makaa kalsarisillaan sohvalla katsomassa televisiota. Aina sitä saa odotella.