Salamarakkauden kantokyky

Julkisuudessa on ollut viime aikoina useita esimerkkejä salamarakastumisesta; yhteenmuuttamisesta, lapsen saamisesta ja naimisiinmenosta nopealla aikataululla. Näihin juttuihin on ollut helppoa samaistua, sillä nopeasti se meidänkin suhde eteni.

Vajaa vuosi sitten, siinä kevään kynnyksellä, kävimme ensikertaa treffeillä. Vain pari viikkoa myöhemmin, kolmansien treffien ollessa lopuillaan, mies polvistui rantakalliolla auringon laskiessa ja pyysi minua vaimokseen. Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti; muuttokuormani saapui saarelle, muutimme yhteiseen taloon ja vietimme häitä vain kolmisen kuukautta ensitapaamisemme jälkeen.

Varsinaista syytä nopealle tahdille ei ollut, toisaalta ei myöskään hidastelulle. Emme ole enää aivan nuoria, minä lähestyn neljääkymmentä ja mies viittäkymmentä, joten luulisi ihmisen tähän ikään mennessä jo osaavan tehdä edes oikeansuuntaisia päätöksiä.

Ulkoa päin tilanne nähtiin kuitenkin kiirehtimisenä ja tämä kirvoitti hieman negatiivissävyistäkin keskustelua, lähinnä selän takana. Olisi pitänyt odottaa, elää yksin, pitää onni salassa ja edetä ihan hissunkissun, sillä tällä tavalla syntynyt suhde on alkanut väärin ja tulisi epäonnistumaan. Se tuntui tietysti itsestä epäreilulta ja kun kuulin avioliittomme kestosta lyödyn vetoa kaljan verran, niin kirpaisihan se. Ja sitten kuitenkin yritin ymmärtää. Avioerostani oli kulunut vasta vähän aikaa, taustallani oli kaikenlaista sekoilua masennuksineen ja yleensä ihmiset nyt vaan etenevät hitaammin.

Silti ihmisten negatiivisuus ärsytti ihan helvetisti.

Tässä eräänä päivänä päätin lueskella mitä terapeuteilla ja tutkijoilla on sanottavaa salamarakastumisesta. Tiedänkin nyt kertoa teille, että salamarakastumiseen johtaa usein kumppaneiden samankaltainen elämäntilanne. Hetki on otollinen parisuhteelle ja molempien intressit ovat suhteen aloittamisessa, rakentamisessa ja siinä onnistumisessa. En tiedä teistä muista, mutta ei tämä minusta kuulosta kovin huonolta alulta suhteelle.

Salamarakastumisesta on myös tehty jonkin verran tutkimusta. Vaikka suhde saattaakin edetessään kohdata arkeen liittyvät haasteet hitaasti edennyttä suhdetta rajummin, ei ole mitään näyttöä siitä, että salamana syntynyt suhde kariutuisi rauhallisesti edennyttä suhdetta todennäköisemmin. Ja toisaalta voidaan myös ajatella, että salamarakkauden suurella liekillä palava tunne ja intohimo kantavat paremmin tulevien haasteiden ylitse.

Kaikki varmasti – tai ainakin toivottavasti – etenevät itselleen luontevimmalta tuntuvalla tahdilla ja sitä tulisi kunnioittaa. Meille nopea tahti oli oikea, vaikka tottakai olemme puhuneet siitä, ettemme naimisiin mennessä, tai vielä tänä päivänäkään, tunne täysin toistemme toimintatapoja. Mutta kun arvot, ajatukset hyvästä elämästä ja parisuhteesta kohtaavat, selvitään kyllä pienistä eroavaisuuksista tiskikoneen käytön tai sukkalaatikon järjestyksen suhteen.

Meille nyt vaan sattui jo ihan sieltä ensimetreiltä saakka olevan selvää se, että kaikki mitä on etsitty, on nyt tässä. Ei tarvitse enää vilkuilla sivuilleen, ei katsoa taakseen eikä tähyillä eteenpäin.

Varsin nopeasti ohimenevä paskavaimofiilis

Olin tässä eräänä päivänä lounaalla kaverini kanssa ja olin sen vuoksi sipaissut hieman meikkiäkin kasvoille, kevyesti syvyyttä silmiin ja elonväriä poskille. Suunnattuani myöhemmin iltapäivällä samoilla kasvoilla salille, ei kulunut kauankaan, kun eräs ennestään tuttu mies istahti viereeni ja kehaisi, kuinka kiva on nähdä minut kerrankin ehostettuna.

Kiittelin hieman nolostellen ja suomalaisena katsoin tarpeelliseksi informoida, että en minä muuten olisi laittautunut, mutta kun oli tässä ollut vähän muutakin menoa. Mies katsoi minua silmissään häivähdys amerikkalaista saippuaoopperaa, pudotti hetkeksi painot käsistään ja kertoi kahdenkymmenen vuoden avioliitostaan ja siitä, kuinka vaimonsa oli aamulla ehostautunut vaikka pysyi kotona koko päivän ja kuinka hän arvostaa sitä, että vaimo vielä vuosikausien jälkeenkin meikkaa päivittäin miehensä silmää miellyttääkseen.

Iski välitön paskavaimofiilis.

Enhän minä ämpäriruma ole ilman meikkiäkään, mutta viime vuosien aikana mies-poloni on kyllä nähnyt vaimoaan enemmän luonnonkauniina kuin edes kevyessä arkimeikissä. Toki minäkin ennen vietin sen parikymmenminuuttisen meikkisuti kädessä ennen töihin lähtöä, mutta nyt kun työt hoituvat etänä ja poistun kotoa pääasiassa vain lenkille tai salille, en laiskuuttani jaksa puunata naamavärkkiäni esittelykuntoon ihan vain kotona miestäni silmiin tuijotellakseni.

Noin viiden sekunnin kuluttua paskavaimofiilis oli poissa.

Tottakai sitä haluaa puolison pitävän itsestään huolta vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen, kyllä minä sen ymmärrän, mutta todellisuudessa itsestään huolehtiminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä maalikerros kasvoilla, kauniit kynnet, päivittäin trimmatut säärikarvat tai harkiten valitut vaatteet.

Ei ollut nyt blogiinkaan tähän hätään tarjolla tämän pyntätympää naista…

Vaikken aina jaksakaan laittaa tukkaa nätisti, puuteroida nenääni tai edes pukeutua pyjamahousuja kummempaan, sanoisin, että miehellä on käsipuolessaan jotain tärkeämpää – fyysisesti ja henkisesti itsestään huolta pitävä vaimo ja se vasta aikaa, vaivannäköä ja paneutumista vaatiikin – ainakin enemmän kuin ripsiväriin tarttuminen. Ja väittäisin, että se myös pitkässä juoksussa antaa enemmän, vaikkeivät nämä asiat tietysti toisiaan poissulkevia olekaan.

…mutta ei toisaalta olisi voinut löytyä kyllä paljon enempää itsestään huolta pitävämpääkään.

Sen lisäksi, että oikeasti tunnen itseni jopa aika hyväksi vaimoksi, tunnen myös mieheni erinomaiseksi aviomieheksi, koska hän puuttuu ennemmin henkisen tai fyysisen hyvinvointini laiminlyömiseen, kuin laiskahkoon meikkaamiseeni.

Kaiken se kestää

Tässä eräänä päivänä lenkillä ollessa kysäisi kaverini, että kuinka meillä tämän hankalan tilanteen keskellä oikeasti menee. Ryhdyin jo selvittämään tämän hetkistä työnhakutilannetta ja varovaisia suunnitelmia tulevasta, kun hän keskeytti ja tarkensi, että hän tarkotti itse asiassa meitä, pariskuntana?

Seurasi hetken hiljaisuus, kun ajatukseni vaelsivat kotona työhakemuksia kirjailevaan mieheen ja sydämeni valtasi suunnaton lämpö ja rakkaus. Totuus on, että jotakuinkin kaiken muun ollessa elämässä rempallaan ja hallitsemattomissa, on se ainoa hallinnassa oleva asia, parisuhde, hyvässä hoidossa ja vahvoissa kantimissa. Niin, ehkäpä jopa paremmalla mallilla kuin se oli silloin, kun kaikki muu oli vielä kunnossa.

Niin helppoa ja kevyttä kuin parisuhteen alkuhuuma onkin, ja niin umpirakastuneelta kuin silloin tuntuukin, astuu se todellinen rakkaus ja syvä parisuhde peliin vasta, kun elämä lyö ensimmäiset kapulat yhteisiin rattaisiin. Sitä sanotaan, että vastoinkäymiset joko erottavat tai lähentävät entisestään ja tämä pitää kyllä paikkaansa. Joko sitä astuu toisen rinnalle ja auttaa ottamaan vastaan mitä tuleman pitää, tai ottaa askeleen pari taaksepäin ja keskittyy turvaamaan omaa selustaansa.

Ja tämä on juuri se asia, joka on erottanut parisuhteemme edellisistä. Mitä kovemmin elämä riuhtoo, sitä tiukemmin pidämme toistemme käsistä kiinni. Ja kun toisen usko ja askel horjuu, sitä kovemmin toinen tukee ja kannattelee. Ja jos sattuu käymään niin surkeasti, että molempien usko loppuu samaan aikaan, hautaudumme kinastelun sijaan kylki kyljessä sohvalle syömään jäätelöä.

En sano, että olisimme mikään ihannepari, todennäköisesti aika kaukana siitä. Ärähtelemme milloin mistäkin pikkujutusta, nalkutammekin, emmekä todellakaan ole aina samaa mieltä asioista, olemmehan hyvin erilaisia, eri aikakaudelta ja eri lähtökohdista. Mutta joka kerta, kun olemme joutuneet todellisen ongelman tai haasteen eteen, olemme asettuneet rinta rinnan, haudanneet keskinäiset erimielisyydet, sulkeneet silmämme toisen rasittavilta puolilta ja keskittyneet yhdessä ongelman selättämiseen – koskettipa se sitten molempia tai vain toista. Asia on nimittäin niin, että olemme pirun paljon kovempi tiimi yhdessä kuin erikseen.

Se mitä tällä kaikella siirapilla koitan sanoa on kai, että se niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, ei ole vain pinttynyt toteamus ikivanhasta opuksesta, vaan oikeasti koko homman juju. Sen sijaan, että naisi sen ihmisen, jonka kanssa haluaisi pitää loputtomasti hauskaa, kannattaa naida se ihminen, jonka kanssa hauskanpidon lisäksi on kaikkein mieluiten silloin, kun kaikki menee päin helvettiä.

Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen…

…ihan jokainen päivä ei enää ole täynnä söpöstelyä ja romantiikkaa
…silloin tällöin tulee edelleen pientä ja joskus suurtakin kinaa
…kaikkea ei vieläkään ole valmis jakamaan toisen kanssa
…emme vieläkään ole kaikesta samaa mieltä
…emmekä todellakaan osaa lukea toistemme ajatuksia

Silti en vaihtaisi päivääkään pois. No okei, ehkä pari, mutta en enempää. Hyvää 10-vuotispäivää, taisteluparini.

Kuvat ovat Marke Liimataisen kuvasarjasta ”Instead of Happily Ever After”. Sarjassa esitellään supersankareita sekä muita satuhahmoja, joiden elämä ei mennyt kuten saduissa ja sarjakuvissa. Tässä kuvasarjassa esiintyvät eläköityneet supersankarit Batman ja Kissanainen. Kurkkaa myös edellinen Marken kanssa tehty kuvaprojekti täältä.

Ärsyttävät rakkauspäivitykset

Jatkuvaa rakkauden ja parisuhteen hehkuttamista Facebookissa pidetään yhtenä sosiaalisen median ärsyttävimmistä ilmiöistä. Itse en siirappisista rakkaudentunnustuksista varsinaisesti ärsyynny, mutta jatkuva julkikuhertelu ja todistelu parisuhteen onnesta herättää minussa lähinnä epäilyksiä parisuhteen todellisesta tolasta.

Amerikkalainen tutkimus kuitenkin kumoaa epäilykseni. Sen mukaan kun ne Facebookissa päivittäin rakkauttaan julistavat ja pariselfieitä julkaisevat kyyhkyläiset ovat itse asiassa onnellisempia parisuhteessaan kuin me, jotka rustaamme päivityksiä pääasiassa vallitsevista sääolosuhteista ja lounasravintolan tarjonnasta.

Kun kerran onni ja rakkaus on niin pienestä kiinni, päätin (v)ihastuttaa Facebook-ystäviäni kokonaisen viikon ruusunnupuntuoksuisilla rakkauspäivityksillä. Ja koska rakkauden määrä on suoraan verrannollinen levikin laajuuteen, päätin jakaa rakkaudentunnustukset koko internetin kanssa.

 

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 1: Ihana oli tänäkin aamuna herätä oman kullan vierestä, yhdessä kuolatulta tyynyltä. ❤  Ei muuta ku tyyny ympäri ja hetki lisää laatuaikaa kuivalla alustalla. Suunniteltiin siinä taas vähä yhteistä tulevaisuuttaki, niinku mitä syötäis tänään. On niin ihanaa, ku halutaan elämältä samoja asioita, kanapihviä! ❤ Käytiin tossa vähän aamulla ylämäkipyöräilemässäkin yhdessä ja oksennettiin maitohappoja samaan lätäkköön! Nyt sitte vaan ootan, että mies tulis töistä, ku mulla on niin ikävä sitä enkä malttais oottaa sitä yhteistä kanapihviä!!!! Ei olla nähty kohta pariin tuntiin!!! ❤

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 2: Perjantai! Ihanaa kun on viikonloppu edessä ja voidaan olla rakkaan kanssa kaksi päivää yhdessä tauottomasti! ❤ Saa nähdä, että mennäänkö ees mihinkään tai tehäänkö mitään vai ollaaks vaan. Meillä ku on niin syvä henkinen yhteys, ettei meidän tarvii ees puhua mitään. ❤ Kerranki mies nukku kaks viikkoo sohvalla eikä puhunu sanaakaan ja silti oon melko varma, et tiiän mitä se aatteli! Mua tietty, ja sitä miten ihanan helppoo meidän on olla yhessä! ❤

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 3: Nyt kun on tää Temptation Island ja kaikkee, niin me aateltiin sit kans laittaa meidän parisuhde ihan äärimmäiseen testiin. Lähdettiin siis Ikeaan, pariskuntana.

No siellä Ikeassahan sitten tapahtui sellaisia asioita, joita puitiin jo heti parkkipaikalla ja kyllä siinä tuli mieleen sekin, että mitenhän me nyt tästä jatketaan sit eteenpäin. En haluu noita tapahtumia sen tarkemmin alkaa julkisesti ruotimaan, mut voin nyt sen verran kuitenkin paljastaa, että kyllä siihen kolmansia osapuolia liittyi aika montakin, etenkin siellä kassojen läheisyydessä. Mut sit ku oltiin päästy sieltä pois ja oltu hetki ihan kaksin niin päätettiin, että kyllä me tästäkin selvitään, yhdessä. ❤ ❤ ❤ Nyt ku ollaan selvitty Ikeasta, meidän rakkaus selvii mistä vaan. ❤ ❤ ❤

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 4: Siis musta on nii ihanaa dokumentoida meidän rakkaustarinaa 389 päivää vuodes!! ❤ ❤ Tänäänki on otettu kymmenisen pariselfietä, ihan semmosissa arkisissa tilanteissa niinku pottuja kuorimassa, bensiksellä ja roskia viemässä. ❤ ❤

Mun suosikki on kuitenki tää tämmönen aito hetki, ihan vaan ku söpösteltii sohvannurkassa illalla. ❤ Kivasti pääs meidän Pikku-Kaukokin kuvaan, se kun aina köllii meidän välissä. ❤ ❤ Vain me kolme, mun känny ja 6530 Instagram-seuraajaa. ❤ ❤ Niin intiimii!!

 

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 5: Tässä sitä taas vietetään laatuaikaa meidän omassa rakkaudenpesässä. ❤ ❤ Syötiin just karkkia ja sipsiä ja otettiin jälkkäriks hampparit. ❤ ❤ Ihanaa, ku parisuhteessa kaikki se, joka sinkkuna oli läskiä, on nyt ihanaa naisellista pehmeyttä. ❤ ❤ Eikä yhtään haittaa, vaikka sitä tulee joka kuukausi neljästä viiteen kiloon lisää, ku pitäähän sitä nyt muotoja olla. ❤ ❤ Hyvä vaa, et on jotain jolla tukkii oviaukon jos toinen yrittää vaikka karata. ❤ ❤ Haleja ja pusuja kaikille meiltä!!!!

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 6: Hihihihi, mäpä aion nyt kertoo jotain tosi intiimii, ku tiiän, et kuitenki kaikkii mun 2543 fesekaverii kiinnostaa. Thihihihi… Mut siis juu, me ollaan nyt löydetty sellanen juttu ku etätantraseksi hihihihi. ❤ ❤ Sillä voi tosi kivasti yllättää toisen kesken työpäivän. Hihihihihi ❤ ❤ ❤ Tänäänki mies oli kuulemma melkee tukehtunu palaveripullaan hihihihihihi. ❤ ❤ Mä niin suosittelen tätä kaikille kiireisille pareille, mut älkää kuitenkaa unohtako ehkäsyy, koska siis pyhä henkihän voi olla tosi arvaamaton. Hihihihihi ❤ ❤

Ärsyttävät rakkauspäivitykset, osa 7: Päätettiin lähtee kullan kans sellaiselle Seiska-lehdestä tutulle lemmenlomalle. ❤ ❤ Siihen sellaseenhan kuuluu intohimoa, mustasukkaisuuskohtauksia, kännisekoilua, baaritappeluita, ohhoh-mitkä-rusketusrajat, putkareissu, kolmiodraamaa, yllätysraskaus sekä myöhemmin yllätysvauva, ohhoh-nyt-näkyy-läpi-asuja, masennusta ja alkoholiongelmia, ghanalainen salarakas, suhdekiemuroita, jättituloja ja jättimenoja, Ilkka Kanerva, uudet silikonit sekä raivoisa ero ja paluu yhteen. Tästä tulee niin ihana reissu ❤ ❤ ❤ tuitui kaikki!

 

Että sellaista. Rakkaudentäyteisen viikon jälkeen voisin sanoa, että rakkauden ja onnen määrä ei ainakaan havaittavasti lisääntynyt. Sen sijaan olen melko varma, että Facebookin kaverilista kutistui viikon aikana ainakin parilla hengellä.

 

ps. Saattaa olla, että joitain tapahtumia on rakkauden maksimoimiseksi tekstissä dramatisoitu.
pps. Lue myös ärsyttävät liikuntapäivitykset!