Olin tässä eräänä päivänä lounaalla kaverini kanssa ja olin sen vuoksi sipaissut hieman meikkiäkin kasvoille, kevyesti syvyyttä silmiin ja elonväriä poskille. Suunnattuani myöhemmin iltapäivällä samoilla kasvoilla salille, ei kulunut kauankaan, kun eräs ennestään tuttu mies istahti viereeni ja kehaisi, kuinka kiva on nähdä minut kerrankin ehostettuna.
Kiittelin hieman nolostellen ja suomalaisena katsoin tarpeelliseksi informoida, että en minä muuten olisi laittautunut, mutta kun oli tässä ollut vähän muutakin menoa. Mies katsoi minua silmissään häivähdys amerikkalaista saippuaoopperaa, pudotti hetkeksi painot käsistään ja kertoi kahdenkymmenen vuoden avioliitostaan ja siitä, kuinka vaimonsa oli aamulla ehostautunut vaikka pysyi kotona koko päivän ja kuinka hän arvostaa sitä, että vaimo vielä vuosikausien jälkeenkin meikkaa päivittäin miehensä silmää miellyttääkseen.
Iski välitön paskavaimofiilis.
Enhän minä ämpäriruma ole ilman meikkiäkään, mutta viime vuosien aikana mies-poloni on kyllä nähnyt vaimoaan enemmän luonnonkauniina kuin edes kevyessä arkimeikissä. Toki minäkin ennen vietin sen parikymmenminuuttisen meikkisuti kädessä ennen töihin lähtöä, mutta nyt kun työt hoituvat etänä ja poistun kotoa pääasiassa vain lenkille tai salille, en laiskuuttani jaksa puunata naamavärkkiäni esittelykuntoon ihan vain kotona miestäni silmiin tuijotellakseni.
Noin viiden sekunnin kuluttua paskavaimofiilis oli poissa.
Tottakai sitä haluaa puolison pitävän itsestään huolta vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen, kyllä minä sen ymmärrän, mutta todellisuudessa itsestään huolehtiminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä maalikerros kasvoilla, kauniit kynnet, päivittäin trimmatut säärikarvat tai harkiten valitut vaatteet.
Ei ollut nyt blogiinkaan tähän hätään tarjolla tämän pyntätympää naista…
Vaikken aina jaksakaan laittaa tukkaa nätisti, puuteroida nenääni tai edes pukeutua pyjamahousuja kummempaan, sanoisin, että miehellä on käsipuolessaan jotain tärkeämpää – fyysisesti ja henkisesti itsestään huolta pitävä vaimo ja se vasta aikaa, vaivannäköä ja paneutumista vaatiikin – ainakin enemmän kuin ripsiväriin tarttuminen. Ja väittäisin, että se myös pitkässä juoksussa antaa enemmän, vaikkeivät nämä asiat tietysti toisiaan poissulkevia olekaan.
…mutta ei toisaalta olisi voinut löytyä kyllä paljon enempää itsestään huolta pitävämpääkään.
Sen lisäksi, että oikeasti tunnen itseni jopa aika hyväksi vaimoksi, tunnen myös mieheni erinomaiseksi aviomieheksi, koska hän puuttuu ennemmin henkisen tai fyysisen hyvinvointini laiminlyömiseen, kuin laiskahkoon meikkaamiseeni.
Meillä mies ei edes huomaa onko meikkiä naamassa vai ei (eroa kyllä on…), niin hyvässä kuin pahassa 😀
TykkääTykkää
Meillä on kotikonttori mieheni kanssa. Olen ollut aina laiska ehostamaan naamavärkkiäni, joten nykyään sipaisen naamaani jotain vain asiakaskäynneille. Tietokoneen ruudun ja mieheni takia en viitsi vaivautua. Kai mäkin oon meikkiasteikolla huono vaimo 😉 Onneksi suhteemme ei perustu meikkaamiselleni. Tiesi alusta lähtien millaisen ”kauniimman puoliskon” itselleen otti rinnalleen.
TykkääTykkää
Voi tsiisus näitä amerikkalaisia mielipiteineen. Meillä on töissä kans yksi hiukka konservatiivinen nainen, jonka mielestä et ole vaimo etkä mikään jos ei miehelläsi ole joka päivä kotitekoista aamiaista, lounasta ja illallista tarjolla. Ja kaljaa viilenemässä pakkasessa kun tämä tulee töistä. Tämä nainen herää kolmen (!!) jälkeen kokkailemaan, että kerkeää saada kaikki (itsensä mukaan lukien) valmiiksi ennen töihinlähtöä. Töissä pitää olla kuudelta. Hän taitaa pitää mua aika paskavaimona, kun kokkaan ehkä kerran viikossa ja salilla taas viihdyn lähes joka ilta. Istumatyön johdosta mun on ihan pakko saada jonkinlaista liikuntaa harrastaa vähintään 5 kertaa viikossa tai tulen hulluksi!
TykkääTykkää
En tiedä onko totta, mutta itsestäni tuntuu, että usein sellaiset ihmiset, jotka voivat fyysisesti ja henkisesti huonosti myös meikkaavat paljon enemmän. Esimerkiksi tunnen monia ylipainoisia, jotka meikkaavat uskomattoman paljon joka arkipäivä.
Omasta mielestäni kauneinta on iloinen hymy ja keho, jossa on hyvä olla 🙂
TykkääTykkää
Taitaa olla totta, vuosia sitten hieman ylipainoisena meikkasin suht paljon aina, tuli parempi olo. Nyt taas meikkaan piiloon punoittavaa akneihoa päivittäin, kun en imetyksen takia pysty syömään lääkkeitä, enkä imettäessä viitsi rajoittaa ruokavaliota vain ihon takia, myöskään kyllä en rajoita erittäin ravitsevaa päivittäistä suklaata… En vaan kestä katsoa punoittavaa näpyillä olevaa naamaa. Onpahan sitten edes tavallisen värinen näppyläinen naama 😀
TykkääTykkää
Mun mies aina sanoo etta olen natural beauty enka tarvitse meikkia.Eiko ole suloista? Silla han on aivan vaarassa tassa asiassa. En makaan meikkaile joka paiva mutta aina jos mennaan ulos tai menen shoppailemaan tai tapaan kavereita, silloin kylla laitan jotain varia tahan suomalaiseen varittomyyteen.Monet tummat naiset nayttaa hyvilta ilman meikkia mutta meilla Pohjoismaalaisilla ei ole mitaan vareja omasta puolesta, vaaleeta vaaleen paalla vaan.Mutta toisaalta olen kuullut taalla USAssa etta se just on kaunista. Ota naista selva! Mutta kunhan ittella on hyva olo omassa kehossa,se riittaa.
TykkääTykkää