Koska olen blogannut erilaisia traili-/kukkula-lenkkeilykuvia jo kyllästymiseen asti, pääsette tänään mukaan perinteiselle lähiöjuoksulenkille aivan tähän meidän kotikulmille!

Keväinen kotikatu. Tavallisia taloja, tavallisia ihmisiä. Ja kaksi suomalaista.

Kotikatua seuraava tie, eli paikallisella mittakaavalla pikkutie. Kaistoja on kuitenkin yhtä paljon, kuin Kehä III:lla. Kävelytien ja umpiviivan väliin jäävä kaistale on pyöräilykaista ja sellainen on jokaisen vähänkään isomman tien sivussa.

Seuraavaksi kierretään Lake Mission Viejo. Rannalle pääsy vaatii jäsenyyden, jollaisen saa asumalla lähialueella. Järvialueelta saa vuokrata kajakkeja, polkuveneitä ja muita vesihärveleitä ympäri vuoden.

Olisihan tuohon vastapäiseen rinteeseen ehkä muutama talo vielä mahtunut…

Parikymmentä minuuttia myöhemmin ollaankin jo järven toisella laidalla.

Niin kuin ei moni muukaan asia, ei tämä järvikaan ole aito. Eli luonnostaan ei järvi ole ihmisten iloksi syntynyt, vaan se on kaivettu paikalleen 70-luvulla.

Voisin kuvitella, että tämän järven rannalla ovat Mission Viejon kalleimmat talot.

Aika jättää järvi taakse ja hölkätä lähiökukkulalle. Ylämäkeä on taivallettu jo hyvän matkaa!

Mutta mitä ihmettä, tämä pensas kasvaa kiven sisästä!

Lähiökukkulan korkeimmalta paikalta löytyi oivallinen auringonlaskun katselupaikka. Pussikaljat mukaan ja sinne!

Kukkaset kukkii, kesät talvet.

Toukkakin oli lähtenyt ulkoilemaan, vaikka olikin päätyä liiskaksi lenkkarini pohjaan.

Olen ajatellut pihallemme pientä kaktus-/mehikasvipuutarhaa ja löysin paikan, josta voisin varastaa muutaman taimen…

Kappas, pian saa lenkillä poimia myös sitruunoita!

Hihi, katsokaa tuota puuta tuossa etupihalla!

Virallinen nurmikonleikkuupäivä. Joka puolella hurisee ruohonleikkurit ja muut vempaimet, kun meksikolaisarmeija saapuu tekemään pihatöitä!

O’ou, nyt pitää laittaa kamera piiloon, naapurikyttääjät soittaa muuten virkavallan paikalle!