Opin viikonlopun aikana itsestäni jotain uutta. Pidän autolla ajamisesta. Toki moottoripyöräily vie kaikessa hauskuudessaan vielä voiton, mutta ei autolla ajaminenkaan hullumpaa ole. Itse asiassa ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni melko pitkän matkan ja mikä parasta – jossain muualla, kuin 6-kaistaisella moottoritiellä hillittömässä ruuhkassa. Yllättävän kivuttomasti taittui sadat ja taas sadat kilometrit autiomaa-maisemissa ja pakko sanoa, että lämpötilan lähennellessä neljääkymmentä, oli ihan mukavaa nahkapuvun sijasta ottaa rennosti ilmastoidussa autossa.

Itse asiassa suosittelen kaikille, jotka päättävät matkata Kaliforniaan, tutustumista tähän maisemiltaan varsin vaihtelevaan ja kauniiseen maahan muutenkin, kuin kaupunkilomailun merkeissä. Esimerkiksi meiltä, melkein meren tuntumasta, on vain muutamien tuntien ajomatka lumihuipuille tai autiomaahan keskelle ei mitään. Sanojeni vakuudeksi julkaistakoot viikonlopulta sekalaisia maisemakuvia ja ilmiöitä!

Neljäntoista tunnin ajomatka taittui huoltoauton ratissa rattoisasti 90-luvun hittejä kuunnellen, energiajuomaa siemaillen ja komeita maisemia katsellen.

Monien mahdollisuuksien liiketila myytävänä keskellä autiomaata.

Voisikohan vanhasta bensa-asemasta rakentaa vapaa-ajan asuntoa?

Silmänräpäyksessä maisemat muuttuivat saharamaisiksi kaikkine hiekkadyyneineen.

Vain kamelit jäivät uupumaan.

Tämä tässä on jenkkiviranomaisten tarkistuspiste lähellä Meksikon rajaa.

Kyseisellä tien pätkällä pysäytetään kaikki kulkijat ja varmistetaan,

että kyseinen kulkija on laillisesti maassa.

(Yritin toki ottaa kuvaa myös agenteista, mutta se ei kuulemma sopinut…)

Olisipa ollut mukava tietää etukäteen, että pelkän paikallisajokortin mukana

kantaminen ei riitä laillisen oleskelun vakuudeksi, vaan mukana olisi pitänyt olla

myös viisumi. Täällä siis vietettiin hetki jos toinenkin agenttien kanssa mukavia

jutellen ja selvitellen kuka on maassa milläkin luvalla. Loppujen lopuksi

vain yhdellä kuudesta oli tarvittavat paperit mukana, yksi seurueesta olisi 

periaatteessa pitänyt pidättää ja loppujen saada sakot…

Itselleni tuli melkoisena yllätyksenä, että lain mukaan minun tulisi kantaa

oleskelulupaa (ts. viisumia, joka on kiinni passissa) mukanani koko ajan.

Pakollinen ruokakuva. Kun kerran oltiin niin lähellä Meksikoa,

niin käytiin tietenkin syömässä meksikolaisessa ravintolassa.

Laughlinin kaduilla.

Tämä Nevadan perimmäisessä kulmassa, Colorado joen varrella oleva

casino-kaupunki, on huomattavasti pienempi ja kulahtaneempi kuin

uhkapelien mekka Las Vegas.

Katuperformanssi Laughlinissa.

Siipirataslaivaksi naamioitu Casino Laughlinissa.

Oli ihan pakko ikuistaa tämä hurmaava päivän asu Laughlinin kadulla…

Laughlin. Pieni kaupunki keskellä ei mitään.

Aikuisten kirjakauppa. Voisin kuvitella tarjontaansa kuuluvan melkoisen

valikoiman ihmisbiologiaa käsitteleviä teoksia.

Arizonassa matkalla motoristien pyhiinvaelluskohteeseen Oatmaniin.

Aaseja liikenteessä!

Ja totta, Oatman vilisi vapaana kuljeskelevia aaseja ihmisten

ja liikenteen seassa.

Route 66:n varrella Arizonassa olevassa Oatmanin kaivoskylässä

käy kuhina kerran vuodessa, kun Laughlinin River Run -tapahtumassa

olevat motoristit saapuvat paikalle pyörineen.

Route 66 ei välttämättä sovi kaikilta osiltaan herkkävatsaisille.

Tältä tieltä et halua ajaa ulos.

Niin ja Arizonan puolella ei muuten ole kypäräpakkoa.

Ruokaa tiellä!

Viikonlopun rientojen jälkeen suunnattiin suorinta tietä kotiin.

Ja kyllä sitä suoraa riittikin.

Siinäpä ne sitten oli, kaikki julkaisukelpoiset kuvat viikonlopulta. Pahoittelen ylipitkää kuvapostausta.