Koska kaikki pikku-uutiset eivät täältä kaukaa kulkeudu Suomeen saakka, halusin jakaa aamu-uutisten haastattelussa olleen Afganistanin veteraanin Travis Millsin koskettavan positiivisen asenteen sinne kotisuomeen.

Travis Mills on noussut viime viikkoina lähes kansallissankarin asemaan menetettyään huhtikuussa Afganistanissa palvellessaan niin molemmat kätensä kuin jalkansakin. En ota sen enempää kantaa amerikkalaisten ylenpalttiseen mellastamiseen ulkomaailmassa, poliittisiin seikkoihin tai edes kansallissankarin plakaattiin. Tärkeämpää on se, kuinka Travis itse tilanteeseen ja muuttuneeseen elämäänsä suhtautuu.

Paikallisten mielestä tarinassa tärkeintä on varmaankin Travisin sankarillisuus ja tekemänsä uhraus isänmaansa puolesta. Oma huomioni kiinnittyy enemmän rivien välistä pulppuavaan positiivisuuteen kaiken tapahtuneen keskellä, oman elämänsä sankaritarinaan. Haastattelun edetessä hän vitsaili ja kertoi tulevaisuudensuunnitelmistaan ja niistä haaveista, joita hänellä on. Tuntui uskomattomalta, että häneltä oli amputoitu kaikki neljä raajaa vain puolitoista kuukautta aikaisemmin. Ettei hän ei enää koskaan kävele omin jaloin eikä nosta tytärtään ilmaan.

Haastattelun tärkein sanoma tulee tässä. Haastattelijan hämmästellessä hänen positiivista asennettaan, hän kertoi, ettei mennyt naimisiin jäädäkseen vaimonsa elätettäväksi ja hoidettavaksi. Siksi hän ei ole antanut periksi eikä jäänyt tuijottamaan maailmaa ikkunasta loputtoman katkeruuden ja itsesäälin vallassa. Päinvastoin, hän yrittää raivata tiensä niin normaaliin elämään, kuin se hänen tapauksessaan on mahdollista. Hän ei kieltänyt, etteikö hänellä olisi myös synkkiä päiviä, mutta kertoi selviävänsä niistä ajattelemalla, kuinkaainutlaatuinen hän ja hänen elämänsä kaiken tapahtuneen jälkeen on.

Moniko meistä, joilla on vielä kaikki raajat tallella, ajattelee itsestään ja elämästään yhtä kauniisti? Sanojensa kautta hän muistutti meitä kaikkia siitä, kuinka ainutlaatuista elämä on ja kuinka ainutlaatuisia me itse olemme. Ei jokaisen päivän tarvitse olla yhtä pilvilinnaa ja riemunkiljahduksia, mutta olisi haaskausta uhrata elämänsä itsesäälille, katkeruudelle, ilkeydelle, kateudelle tai vihalle.