Kävimme muutama viikko sitten tutustumassa ensimmäistä kertaa Sequoian ja Kings Canyoninkansallispuistoihin täällä Kaliforniassa. Tutustuminen tapahtui aikapulasta johtuen lähinnä autonratista käsin, mutkaisia vuoristoteitä ajellen ja tämän tästä tienvarteen pysähtyen. Sen verran aikaa kuitenkin liikeni, että ehdimme pienelle päivähaikkaukselle luonnonhelmaan.

Kalifornian luonto lumoaa minut edelleen kauneudellaan ja vaikuttavuudellaan. Vuorilla, keskellä metsää, vain sillä hetkellä, sisään hengitetyllä vuoristoilmalla, lintujen laululla ja tuulen suhinalla puissa on merkitystä.

Metsäkukkia, joita kukaan ei ole istuttanut, ei kitkenyt eikä poiminut.

Viimeinen, alkukesän auringonvalossa sinnittelevä lumikasa.

Tunsin itseni pieneksi, vieraaksi muiden mailla, jossa eivät ihmisten lait päde.

Oli sellainen olo, että emme ole yksin, meitä tarkkaillaan.

Tämä kyltti ei ollut yhtään liioittelua. Näimme reissun aikana kaksi karhua, sopivalta etäisyydeltä auton ikkunan läpi.

Tässä Kings Riverin kirkkaassa vedessä kelpaa karhujen kalastella.

Vuorilta sulava lumi muuttuu kauniiksi vesiputouksiksi.

Tuossa jyrkänteen reunalla kelpasi kuunnella kaukana alhaalla pauhaavaa Kings Riveriä.

Mittasuhteita. Ja nämä punapuut ovat vielä keskenkasvuisia.

Voiko lähemmäksi taivasta enää päästä?