Puolitoista vuotta sitten minut valtasi syvä levottomuus. Siirryin tiedostamattani eräänlaiseen odotteluvaiheeseen ja lopetin tulevaisuuden suunnittelun. Minä tunsin, että jotain on tapahtumassa. Vähän myöhemmin saimme ilmoituksen, että edessä olisi paluumuutto Kaliforniasta Suomeen odotettua aikaisemmin. Otin ikävän uutisen vastaan melko hyvin, sillä tavallaan olin osannut odottaa jotain suurta tapahtuvaksi jo pidemmän aikaa. Minä en kuitenkaan nähnyt tulevaisuudessa paluuta Suomeen, vaikka se väistämättömältä vaikuttikin. En rynnännyt ostamaan alennusmyynneistä pilkkihaalareita Suomen talvea varten, vaikka kasailinkin tavaroita pikkuhiljaa muuttokuntoon. Muutama kuukausi myöhemmin epätodennäköinen muuttui todeksi ja tuleva osoite muuttui Suomen sijaan etelä-Kaliforniaksi. Minä en ollut lainkaan yllättynyt.

Minulla on usein hyvin vahva tunne, on ollut lapsesta lähtien. Se voi olla levottomuutta tai levollisuutta, myönteistä tai negatiivista enkä etukäteen tiedä mistä se on peräisin. Minä vain tunnen, tai ehkä jopa tiedän. Olen nimennyt tämän hieman kyseenalaisten ”aistini” tuttavallisesti perstuntumaksi.

Toisinaan oloni on keskellä katastrofiakin rauhallinen. Minä tiedän, että kaikki järjestyy vaikken tiedäkään miten. Selittämätön levottomuus taas tarkoittaa, että elämä on muuttumassa ja jotain tapahtuu pian. Joskus, ennen kuin mies on edes tullut kotiin, tiedän, että maastopyörälenkillä on sattunut jotain. Tai kun kuulin mummon joutuneen jatkotutkimuksiin, tiesin, ettei hyvin käy. Eikä käynyt. Esimerkkejä on monia.

Voihan olla, että tietoisesti ajan asioita johonkin suuntaan, kyse on vain sattumasta tai osaan lukea ihmisiä poikkeuksellisen hyvin, mutta luotan perstuntumaani melko vahvasti. Jos minusta tuntuu, että jotain on tehtävä, on parempi tehdä niin, vaikkei sille syytä näyttäisi olevankaan. Lopulta kun ne pieniltäkin tuntuvat valinnat voivat vaikuttaa suuriinkin asioihin. En kuvittele olevani mikään ennustaja, sillä enhän minä tiedä mitätapahtuu. Minä tunnen vain, että jotain tapahtuu.

Tällä hetkellä olen jälleen suuren sisäisen levottomuuden vallassa. En pysty keskittymään, en tarttumaan mihinkään ja minulla on hyvin vahva tunne siitä, että on päästävä käymään Suomessa.