Kuten hyvin tiedetään, on kiukuttelu ja harmittelu turhaa. Näin ollen päätin lopettaa surkuttelun heti alkuunsa flunssan iskiessä päin näköä. Jotain positiivistahan tässäkin on oltava. Ja toden totta, lopulta niiden positiivisten puolien etsiminen ei ollut edes niin kovin hankalaa.

Eli ei muuta kuin lenkkarit ja salikamppeet telakalle ja miettimään mitä kaikkea muuta voinkaan niillä kolmella tunnilla tehdä, jotka keskimäärin olen päivittäiseen treenaamiseeni käyttänyt.

• Voi tätä nukkumisen määrää! Olen ihminen, joka yleensä nukkuu vain sen verran, kun on aivan pakko. Normaalisti valvon yömyöhään ja ponkaisen aikaisin aamulla kohti salia, mutta nyt olen vain nukkunut pitkään kaikessa rauhassa.

• Hei minullahan on aikaa pysähtyä ja pohdiskella! Kaikenlainen pohdiskelu ja suunnittelu on aikojen saatossa osoittautunut melkoisen vaaralliseksi, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla sitäkin aikani kuluksi. Tuloksena tajusin haluavani maalata, tulin perustaneeksi uuden blogin ja keksin itselleni ainakin kaksi uutta ammattia. Järkevää tai ei, tulipahan tehtyä.

• Nythän voisi tehdä ne rästihommat… Kaikenlaisia enemmän ja vähemmän ammatillisia pikkujuttuja on kertynyt viime aikoina tehtävälistalle. Nyt on vihdoin aikaa saattaa projektit päätökseen. Jostain syystä jokaisen valmiiksi saadun projektin tilalle on tullut ainakin kaksi uutta. Ei työt tekemällä lopu.

• Siellähän paistaa aurinko! Siispä takapihalle unelmoimaan ja syventämään Suomessa kadonnutta rusketusta. Valohoitoa, valohoitoa.

• Tänäänhän voisi tehdä jotain parempaa ruokaa! Kerrankin on aikaa kokata kunnolla eikä ruokailuajat lipsu aina yömyöhän puolelle. Nam nam nam!

• Mikähän tähän kurjaan oloon auttaisi? No suklaa tietenkin! Vetäisin juuri kitusiini levyllisen Kultasuklaan toffee-täytteistä suklaata ja voisin vaikka vannoa, että olo on paljon parempi!

• Miten ihmeessä saisi itsensä näyttämään taas ihmiseltä? Niinpä niin, kun olo on tukkoinen, pää turvoksissa ja meikkaamalla muuttuu vain entistä pahemman näköiseksi, on konstit vähissä. Silloin mennään kauppaan, ostetaan lajitelma erilaisia vartalonkuorintavoiteita ja muuta hömppää, väritetään kalmankalpeat kasvot itseruskettavalla ja mennään pedikyyrin kautta manikyyriin. Elämä voittaa.

• ”Tuu tähän viereen niin ollaan vaan”, sanoi mies tässä eräänä päivänä. Ja minä menin.

Saisiko tällaisen lievän flunssan kestotilauksena? Kerran kuussa pari kolme päivää kerrallaan, kiitos!