Se on lokakuu nyt. Siis syksy, ihan virallisesti. Kalifornialaisittain eletään aikaa jolloin puista putoaa lehdet, mutta ei voi olla aivan varma johtuuko se kuumuudesta, kuivuudesta vai kasvukauden päättymisestä. Ehkä vähän kaikesta. Oli miten oli, neljänkympin lämpötilasta huolimatta, on aika kaivaa syyskoristeet kaappien kätköistä.

Tervetuloa kurkistamaan syksyiseen kotiimme!

Varoitus: sisältää tuutin täydeltä sisustus-höpöhöpöä!

 

Suomessa asuessa en todellakaan koristellut kotiamme syksyisin erityisillä syyskoristeilla. Jostain syystä täällä minä kuitenkin teen niin. Maassa maan tavalla, eikös se niin mene? Ja oikeastaan, onhan se kiva, kun koti muuttuu sesonkien mukaan eikä ne samat koristejutut pönötä samoissa paikoissa vuodesta toiseen.

Kahdeksan hengen ruokapöytä on kahdelle ihmiselle ehkä hieman liioittelua. Mutta toisaalta, kaikkien sille leviteltyjen koristeiden jälkeen jää toiseen päätyyn vielä tilaa kahdelle ruokailijalle.

 

Osa syy kaikkeen koristeluun on varmasti myös se, että koristeet ovat täällä varsin edullisia, kunhan ne ostaa oikeista paikoista. Omat suosikkini kodin krääsän hankintaan ovatkin Michaels’ ja Home Goods.

Kuuden taalan heräteostos-pöllö. Olen heikkona kaikenlaisiin lintujuttuihin.

(Tiedän Arja, että tykkäät tästä!)

Meillä oli pitkään aina aitoja kukkia maljakossa, mutta koska ne eivät ole kovin pitkäikäisiä, siirryin vähitellen muovikukkasiin. Ja tuleehan nämä muoviset paljon halvemmaksikin. Ainoa miinuspuoli on, että ne pitää mahduttaa johonkin säilöön aina kun eivät ole esillä.

Ja kukista puheen ollen, ystävät toivat meille viikonloppuna kukkien sijasta aidon kurpitsan. Se tosin päätynee ruoaksi tässä ihan lähipäivinä.

En erityisesti perusta perinteisistä Halloween-koristeista, pääkalloista, hämähäkeistä tai muistakaan örkeistä, mutta tämän kynttilänjalan varpaista pidän!

Syystuuli lennätti lehtiä näihinkin (teko)kukkasiin.

Lisää minikurpitsoja ja syksynlehtiä.

Tykkään kynttilöistä, mutta ainakin toistaiseksi on aivan liian kuuma edes ajatella kynttilöiden sytyttämistä. Jääköön nämä kynttilät odottelemaan vielä todellisia syyskelejä.

Kuinkas sattuikaan, että Jelly Belly paketoi sopivasti syksyn alla samaan pussiin syysväreissä olevia jelly beaneja. Nämä koristeet eivät muuten säilyneet kovin kauan.

Tämä Kellogg’sin retrohenkinen muropurkki pääsee värityksensä ansiosta kaapista ulos aina syksyksi ja jouluksi.

Muitakin syksyisiä purnukoita on taas otettu esille viinitynnyrin päälle. Ei näitä raaski edes avata!

Muumikannu on kaukana kotoa.

Tämä hauska pieni risuaita tarttui mukaani parilla taalalla.

En yleensä säilytä mitään turhaa, mutta tämä limupullo on jostain syystä vuodesta toiseen välttynyt kierrätysroskikselta. Nyt tiedän miksi.

Kynttilä, pikkukiviä ja muuta pientä silppua.

Kaikkien koristeiden asetteluun käytin tällä kertaa aikaa puolisen päivää. Välillä itseänikin naurattaa, kun asettelen lehtiä, kynttilöitä, purkkeja ja purnukoita omille paikoilleen. Aseteltuani yhden tavaran pöydälle, otan pari metriä etäisyyttä, katselen tovin, siirrän toista tavaraa pari senttiä, otan taas askeleen taaksepäin, katselen, siirtelen, kääntelen ja vääntelen. Ja auta armias, jos joku on käynyt siirtämässä jonkin esineen väärään paikkaan. En saa rauhaa ennen kuin se on palautettu paikoilleen. Enkä minä oikeasti osaa edes selittää miksi tavaroiden pitää olla aseteltuna juuri tietyllä tavalla. Niiden vain kuuluu olla niin. Eipä ole epäilystäkään siitä, kuka meidän perheessä pyyhkii pölyt.