Jenkki käy leffassa

Osana eilistä ärtymyksen karkoitus -kampanjaa, päätimme illalla harrastaa kulttuuria, eli käydä elokuvissa. Illan elokuva, uusin Resident Evil, ei suuria tuntemuksia herättänyt, vaikka Milla Jovovich vaikuttava ilmestys onkin. Mutta ei se mitään. Onneksi monella jenkillä näytti olevan paljon muutakin tekemistä elokuvan aikana, kuin itse elokuvan katselu.

Suomalaisille elokuvissa käynti on vakavuudeltaan verrattavissa lähinnä kirkonpenkissä istumiseen. Ei sovi hiiskua eikä edes nauraa liian kovaäänisesti. Sipsipussin rapistelu on synneistä pahin, pissahätää pidätellään vaikka väkisin lopputeksteihin saakka ja salista poistuminen on aina noloa, olipa elokuva miten huono tahansa. Toista se on täällä.

Ennen elokuvan alkua heijastetaan kankaalle tonnikalan kokoinen kehotus laittaa puhelimet äänettömälle. Mutta jenkki on nokkela nisäkäs ja keksii pian, että puhelinta voi käyttää vaikkei siinä ääniä olisikaan. Sillä voi soittaa, selata Facebookia, lähettää tekstiviestejä ja valomerkkejä salin toiseen päätyyn.

Oma alalahkonsa ovat amatööri äänitehostemiehet, joita löytyy melkein joka näytöksestä. Jokaista lyöntiä ja mäjäystä seuraa kuuluva ”ouuuuuuu”-huudahdus. Seurassaan äänitehostemiehellä on usein kommentaattori, joka tekee jokaisesta elokuvan kohtauksesta pika-analyysin. Ei se auto oikeasti noin räjähdä. Ei varmana.

Suurin kulttuurishokki syntyy kuitenkin jo ennen saliin siirtymistä, karkkihyllyllä. Sellaista rehellistä leffamässyä, johon Suomessa olemme tottuneet, ei täältä saa. Karkkivalikoimat ovat naurettavan suppeat. On vain Milk Dudseja, m&m:iä ja muuta väsynyttä. Jenkki kurvaakin saliin mieluiten jättikokoisen popcorn-ämpärin kanssa, jonka varjosta sitten yritetään kurkistella valkokankaalle. Poppareiden lisäksi saliin kannetaan hampurilaisaterioita, pizzaa tai juustolla kuorrutettuja nachoja. Sottaista puuhaa, mutta onneksi kädet voi pyyhkiä penkinsyrjiin. On myös täysin hyväksyttävää käydä ostamassa ruokaa lisää kesken elokuvan tai vaellella sisään ja ulos salista juuri niin usein kuin huvittaa. Eihän se ketään häiritse, jos vierustoveri nautiskelee elokuvan aikana seitsemän ruokalajin illallisen ja käy siinä välissä tyhjentämässä suolistonsa.

Kun sitten elokuva loppuu ja valot syttyvät, paljastuu takarivissä istuvalle suomalaiselle koko kauheus. Vaikka heti salin ulkopuolella on roskis, jätetään kaikki roskat, puoliksi syödyt hampurilaiset ja muut sikailusta syntyneet jätökset pitkin lattioita ja penkkejä. Niin, pitäähän meksikolaisilla siivoojilla jotain hommia olla.

Välillä ihmetyttää tämä paikallisten välinpitämättömyys ja käytöstapojen puute. Eivät kaikki toki samanlaisia ole, mutta kourallinenkin moukkia on yhdessä elokuvasalissa liikaa.

 

Ja loppuun vielä muutama vinkki onnistuneeseen leffailtaan:

• Oikeasti, osta ne karkit ennen elokuvateatteriin menoa. Sen lisäksi, että karkkivalikoimat ovat lähinnä säälintunteita herättävät, ovat karkit todella ylihinnoiteltuja. Elokuvateattereissa ei myöskään myydä sipsejä.

• Elokuvalippu ostetaan teatterin ulkopuolelta ja lippu tarkistetaan heti ulko-ovella. Tämän jälkeen kukaan ei ole enää kiinnostunut lipustasi tai edes siitä, mihin näytökseen olet menossa. Täällä ei ole paikkalippuja, joten periaatteessa voit yhdellä lipulla käydä katsomassa niin monta elokuvaa kuin haluat. Näin ei tietenkään saisi tehdä. En minä, mutta pojat…

Kannattaisiko sittenkin ottaa mukaan naposteluporkkanoita?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s