Eilen minä sitten tein sen. Ostin lyhyehkön harkinnan jälkeen jo jonkin aikaa haaveissani ja unelmissani viipyilleen italialaisen kaunottaren. Ja voi kuinka voikaan yksi muotoilun taidonnäyte tehdä pienen ihmisen onnelliseksi!

Ei, se ei ole Pradaa eikä edes Guccia.

Eihän tämä mikään Prada ole, mutta ihan kelpo kauppakassi kuitenkin.

Kuvissa siis MV Agusta Brutale 1090RR vuosimallia 2010.

Enpä muista ihan hetkeen, että olisi reilun tunnin matka lähes viivasuoraa moottoritietä ollut niin hauska, kuin eilen uutta pyörää kotiin hakiessa. Maltan tuskin odottaa, että ehdin ensimmäiselle oikealle huviajelulle. Niin ja kaikki syksyn tulevat sateet ovat muuten viikonloppujen osalta sitten peruttu, ettäs tiedätte.

Tuli muuten mieleeni, kun aina välillä kuulen ihmisten päivittelevän, etten näytä siltä, että ajaisin moottoripyörää, että miltähän moottoripyöräilijän sitten pitäisi näyttää? Mieheltä?