Niin siinä sitten kävi, että trainerin ja miehen yllytyksestä, sekä luonnollisesti myös omasta uteliaisuudestani, ryhdyin hamstraamaan lisää massaa talven varalle. En vielä tiedä kuinka massiivisesta painonnoususta nyt puhutaan ja kuinka pitkälle uskallan mennä, mutta selvää on, että ruoka-aika on nyt entistä useammin. Pakko myöntää, mutta reilut kaksi kiloa plussaa ensimmäisellä viikolla koettelee tosissaan mielenterveyttä ja ajatukset vaihtelevatkin kaiken ”voi apua” ja ”voi vautsi” välillä.

Päivän reippailukuva ja umpijumiset sääret

Lähtötilanteesta sen verran, että kesän loppupuolella olin ottanut treenien kanssa hieman rennommin, joka tosin sekin ehkä normaali ihmisen perspektiivistä oli kaikkea muuta kuin rentoa. Ruokailun kanssakin tuli vätysteltyä, joka minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että en todennäköisesti syönyt läheskään niin paljon ja oikein kuin olisi pitänyt. Niinpä jännitinkin kovasti muutaman viikon takaista rasvaprosentin mittausta, joka onnekseni näytti lohdullista 19 prosenttia, joka oli ainoastaan puoli prosenttiyksikköä enemmän, kuin edellisessä mittauksessa. Kehitys oli kuitenkin tyssännyt jo aikoja sitten, niin peilissä kuin salituloksissakin.

En oikeastaan koskaan ole antanut lihaksilleni oikein kunnon mahdollisuutta kehittyä. Vaikka kyytiä on annettu ja kovaa treenattu, olisi optimaalisen lihaskasvun kannalta ruokavaliossa ollut säätämisen varaa, eli olisihan sitä joskus voinut syödä vähän extraakin. Sen sijaan olen ollut dieetillä dieetin perään ja kun en ole ollut dieetillä, olen muuten vain syönyt liian vähän. Koska kroppani on selvästi sitä sorttia, että se kuitenkin mielellään ottaisi lihasta vastaan (+5 kg lihasta miinuskaloreilla viimeisen puolen vuoden aikana ei ole ihan huonosti), päätin kokeilla mitä tapahtuu jos ruokin itseäni hetken aikaa tavallista enemmän.

Sen verran olen tyypillinen, vaakaan tuijotteleva nainen, että kun muutokset näkyivät välittömästi numeroina, tasaisena puolen kilon painonnousuna joka päivä, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Enhän minä nyt niinpaljon syönyt, ainoastaan 300-400 kcal enemmän, kuin dieetatessa. Kun ensimmäisen viikon loppuun mennessä kiloja oli kertynyt kaksi lisää, oli pakko istahtaa hetkeksi alas ja yrittää miettiä järkevästi. Ei läski tule viikossa, nestettä se vain on. Onhan?

Samaan aikaan, kun vaa’alle mennessä on lähinnä itkettänyt, niin salilla laikkoja tangon päähän lisätessä on vain naurattanut. Suurin piirtein kaikki ennätykset ovat menneet uusiksi ja voimaa on kuin pienessä kylässä. Lihakset ovat keränneet mukavasti nestettä ja treenivaatteet päällä salin peiliin katsoessa alkaa nainen näyttämään jo varsin katu-uskottavalta punttimimmiltä. Toista se on sitten, kun ne treenivaatteet riisutaan kotona ja katsotaan peiliin uudestaan. Nestepöhöä on valitettavasti muuallakin, kuin vain lihaksissa eikä vähiten kasvoissa ja vatsassa. Mitat ovat palautuneet takaisin alkuvuoden mittoihin, joskin painoa on noista ajoista tullut lisää kuutisen kiloa. Ahdistaa, mutta farkut sentään menevät vielä jalkaan, ainakin jos vetää vatsaa sisään.

Nyt painonnousu on onneksi hidastunut ja vaaka pysähtynyt 67,5 kilon tietämille. Yritän olla ajattelematta, etten ole eläissäni painanut näin paljon, mutta ajatella senkin edestä sitä, ettei minulla koskaan ole ollut näin paljon lihasta. Tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla jo jokin tavoitekin mietittynä. No, sen konkreettisempaan yhteisymmärrykseen en itseni kanssa ole vielä päässyt, kuin että haluaisin hieman enemmän pyöreyttä lihaksiin ennen seuraavaa bikinikunnon tavoittelu -kampanjaa. Samalla toivon herätteleväni jo kauan seisahduksissa ollutta rasvanpolttoa takaisin elävienkirjoihin ja saavani hieman lisää voimaa.

Koska haluan minimoida rasvan kertymisen kehoon, korostuu ruokavalion merkitys entisestään. Roskaruokia ja energiahyödyltään tyhjiä aterioita en juuri syö ja karkin mutustelunkin olen rajoittanut melko minimiin. Sen sijaan keskityn hyviin rasvoihin, pitkäkestoisiin hiilihydraatteihin ja päivittäisestä proteiiniannostuksestakin pyrin saamaan 3/4 kiinteästä ruoasta jauhojen sijaan. Olen järkeillyt, että tuo ylenpalttinen painonnousu ensimmäisellä viikolla voisi johtua kroppani joutumisesta eräänlaiseen shokkitilaan. Ehkä se yrittää varastoida nyt kaiken saamansa energian pitkän kuivan kauden jälkeen ja normalisoituu siitä sitten pikkuhiljaa.

Treenikuvioista sen verran, että ainakin osa aamucardioista korvautunee punttitreenillä. Näin ollen, eniten työsarkaa vaativat lihasryhmät saisivat kyytiä kahdesti viikossa. Samaan aikaan yritän entistä enemmän keskittyä siihen, että on niitä kovia, keskiverto ja helppoja viikkoja eikä aina vain kovaa kovan perään. Viikonloput yritän edelleen pitää treenivapaana ja tehdä jotain ihan muuta.

No, seurataan tilanteen kehittymistä ja katsotaan kauanko kantti kestää. Nyt pitää rientää syömään. Se on ruoka-aika, taas.