Ajatella. Siitä on nyt tasan vuosi, kun Onnenpäivä nosti varovasti päätään täällä Lilyssä. Tuon jälkeen on uusia juttuja ilmestynyt palstalleni säännöllisesti jo 235 kirjoituksen verran, palsta päätynyt toimituksen tykkäämäksi, sivupalkkiin ilmestynyt 131 Lilyyn rekisteröitynyttä lukijaa ja kaikkiaan vuoden aikana blogissani on käynyt huimat 21 300 tuntemattomaksi jäänyttä vierailijaa ympäri maailman (ne jotka eivät vielä ole Lilyyn rekisteröityneet, voivat tehdä sen täällä). Onnenpäivää ja Lilyä tehdessä on kulunut vuosi suorastaan lentänyt ja niinhän se on – kun on mukavaa, kuluu aikakin kuin siivillä.

Bloggaaja itse teossa.

Onnenpäivä sai alkunsa eräänä yönä, jolloin minut valtasi suuri halu kirjoittaa. En halunnut kahlita itseäni yhden punaisen langan varaan ja lopulta blogin sisällöksi muotoutuikin yleisluontoiset havainnot elämänkoulusta. Aiheina on vilahdellut niin treeniä, ihmissuhteita, matkustelua, yleisiä huomioita kulttuurieroista kuin kaikkea muutakin tärkeän ja joutavan välimaastosta. On vaikeaa sanoa mikä aiheista olisi lähimpänä sydäntäni, niistä jokainen kun on vuorollaan tuntunut siinä hetkessä juuri siltä eniten jakamisen arvoiselta tarinalta. Oli miten oli, aiheet eivät ole tähän päivään mennessä loppuneet ja uusia syntyy niin nopeaan tahtiin, etten kaikesta ehdi edes kirjoittaa.

Olen huomannut kirjoittavani usein itselleni, erityisesti ihmissuhteisiin liittyvät juttuni. Vaikka ajatukset tulevat omasta päästäni, ovat ne silti toisinaan kovastikin solmussa paksun kalloni sisällä enkä itsekään ole aivan varma mitä lopulta mistäkin ajattelen. Kun ajatusvirta alkaa purkautua tekstiksi, sanat järjestäytyä omille paikoilleen ja tunteja päässä vellonut ajatus tiivistyä muutamaan kappaleeseen, minä ymmärrän itseäni ja muita paljon paremmin. Tämän vuoksi onnistun aina silloin tällöin ujuttamaan juttuihini ihka aidon oivalluksen, minä kun tiedän vain harvoin etukäteen kuinka kirjoitukseni päättyy ja mitä mieltä asiasta lopulta olen, olipa aiheena sitten parisuhde tai uusi kastelukannu.

Vaikka nautinkin kirjoittamisesta osittain tästä hieman itsekkäästä syystä, tulee suurin motivaatio kirjoittamiseen kuitenkin teiltä lukijoilta. Siis suuri kiitos teille, jokaiselle lukijalle ja niille, jotka olette kommenttikentässä herätelleet aiheesta tai aiheen vierestä keskustelua. On ollut ilo huomata, etten ole tämän pienen, mutta aikaa vievän kirjoitusharrastukseni kanssa yksin.

Koska te lukijat olette minulle tärkeitä ja arvostan mielipidettänne (siis oikeasti, vaikka kuulostaakin ihan markkinointipuheelta), on teillä nyt hyvä tilaisuus syntymäpäivän kunniaksi esittää kysymyksiä, toivoa juttuja tietystä aiheesta tai antaa muuten vain palautetta! Ja jos tulee risuja niin ei sekään haittaa – kävin nimittäin hakemassa kaupasta pullon viiniä, että kestän lueskella niitä sitten paremmin.

Siis hyvää syntymäpäivää Onnenpäivä, sinä liikunnan jälkeen elämäni toiseksi tärkein harrastus! Niin, nyt on varmaan jo luvallista sanoa, että harrastan bloggaamista ihan oikeasti.