Seitsemänkymmentä kiloa

Nyt se sitten tapahtui. Teinivuosieni mielikuva painorajasta, jonka yläpuolella olisin vaikeasti ylipainoinen ja elämä päättyy, on nyt ylitetty. Viime sunnuntaina, jalkapunttia seuranneena päivänä, vaaka näytti maagiset 70,2 kg. Tuntuuko aikuisesta minusta nyt sitten ylipainoiselta, lihavalta? No, ei todellakaan.

Harkittu ja tavoiteltu painonnousu ahdisti kuitenkin etukäteen valtavasti. Painoindeksit sun muut yleiset käsitteet naiselle sopivasta painosta ovat iskostuneet päähäni niin vahvasti, että edelleen, kaikkien näiden treenivuosien jälkeen, sorrun silloin tällöin tuijottelemaan numeroita peilikuvan sijaan. Vaikka pahimmat tunnemyrskyt ovatkin nyt takana, tunsin silti viime viikolla pienen vihlaisun itsetunnossa, kun kiskoin lempifarkkuja jalkaani. Vatsan sisään vetäminen ei paljoa auttanut, kun farkut eivät nousseet ilman väkivaltaa puolesta reidestä ylöspäin. Paniikki. Pitäisihän naisen sopia koon 27″ farkkuihin. Vedin syvään henkeä ja muistutin itseäni siitä, että tätähän tässä on yritetty, kasvattaa lihasta. Että jospa nyt rauhoittuisit ja kävisit ostamassa itsellesi suosiolla ne suuremmat farkut.

Niin, suurimmat muutokset ovatkin tapahtuneet navan alapuolella. Reisiin on tullut vajaat pari senttiä ympärystä lisää ja takalistoni on vihdoin alkanut kasvaa pyöreyttä, yläviistoon. Pelkkää lihasta eivät kertyneet viisi kiloa kuitenkaan ole. Vatsan seudulle on kertynyt jonkin verran pehmeyttä ja pakaroihin muhkuroita, jota myös selluliitiksi kutsutaan. Ylävartalossakin on alkanut tapahtua. Eniten innoissani olen pyöristyneistä olkapäistä, mutta oikeastaan koko käsivarsi näyttää järeämmältä kuin aikaisemmin. Varjopuolena mainittakoon, että pari kauluspaitaa on nyt jäänyt hihoistaan auttamattomasti pieneksi ja rintaliivitkin puristavat kumman paljon. Positiivisia ongelmia.

Olen itsekin aika yllättynyt, kuinka rauhallisesti lopulta otin vastaan elämäni korkeimman vaakalukeman. Onhan tästä taas matkaa viime kesäiseen bikinikuvauskuntoon, mutta toisaalta olen tavattoman onnellinen annettuani keholleni mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa ilman jatkuvaa näännyttämistä. Erityisen palkitsevaa tämä on nyt, kun olemme edenneet harjoitusviikolle, jossa tehdään 3-6 toiston sarjoja. Eli aika kovilla painoilla mennään! Kerron sitten loppuviikosta minkälaisiin maksimipainoihin tällä viikolla päästiin. Eilinen penkkipäivä antoi kuitenkin osviittaa siitä, että voimaa tosiaan on tullut lisää! Hyvä minä!

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s