Eksoottisia herkkuja maalaiselle

Ajauduin menneellä viikolla tilanteeseen, jossa valaisin paikallisia siitä minkälaisen ravintoympyrän äärellä oikein puuhastelen. Keskustelu johti pian ruokailutottumuksiin suomalaisella maaseudulla ja lopulta vuosien taakse aina siihen faktaan saakka, että söin ensimmäisen oikean hampurilaiseni vasta 15-vuotiaana. Suuren hämmennyksen vallassa kamppaileva amerikkalainen ikätoverini kertoi syöneensä ensimmäisen McDonald’s-ateriansa jo syöttötuolissa.

Mutta sehän on hampurilainen!

Enpä olekkaan sellaista nähnyt kuin televisiossa.

 

Mutta niinhän se on, ei meillä Haapavedellä ollut oikeita hampurilaispaikkoja. Kaupasta sai kyllä Saarioisten valmishampurilaisia, mutta ei niitä nimestään huolimatta voinut hampurilaiseksi kutsua. Aito ravintolapizzakin oli lapsena harvinaista herkkua eikä vähiten siksi, että lähin oikea pizzaravintola sijaitsi vajaan tunnin ajomatkan päässä kotoa. Niinpä meillä syötiinkin yleensä kotona. Ei pikaruokaravintoloissa eikä ulkona, ellei sitten takapihalla grillattua makkaraa lasketa.

Kun sitten teini-ikä koitti ja reissasin itsekseni junalla Ouluun ja pääkaupunkiseudulle, minä tutustuin vähitellen kaikenlaisiin herkkuihin, joita siihen mennessä olin nähnyt vain telkkarissa tai kotitaloustuntien epämääräisinä tuotoksina. Olin kai neljätoista, kun siskoni vei minut ensimmäistä kertaa Oulussa kiinalaiseen ravintolaan. Opettelin pyydystämään kastikkeessa killuvia kananpaloja syömäpuikkojen väliin ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä ihan oikean kiinalaisen. Vuotta myöhemmin matkasin silloisen poikaystäväni perässä Helsinkiin ja kohti uusia kulinaristisia elämyksiä. Kun hän ilmoitti, että menisimme syömään Mäkkäriin, olin innoissani vaikken tiennytkään mikä se sellainen paikka on. Muistin kyllä etäisesti nähneeni jossain ämceedonaldsin logon.  Tiskille päästyäni oli hämmennys suuri. Niitä hampurilaisiahan on erilaisia! Maalaisen tyttöystävän ruokakulttuurishokit eivät vielä päättyneet tähän. Kun poikaystäväni ehdotti, että lähtisimme kebabille, minä pyörittelin tyhmänä silmiäni. Mennään vaan, mutta mitä se kepappi oikein on?Minulla ei ollut aavistustakaan siitä onko kebab lihaa, kanaa, jäätelöä vai jotain ihan muuta.

Onko siellä joku muu, joka on tutustunut näiden eksoottisten herkkujen maailmaan vasta vähän vanhemmalla iällä vai olenko ainoa maalainen koko Lilyssä? Itsehän olen häpeilemättömän ylpeä maalaisuudestani ja siitä, että olen saanut kasvaa oikealla koti- ja kouluruoalla.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s