Salilla käyminenhän on siitä vekkuli harrastus, että lihasten ja luonnon lisäksi raudan nostaminen kasvattaa myös verisuonia. Toisinaan epätoivon hetkinä onkin tuntunut ihan siltä, että ainoa mikä tässä kropassa on kasvanut, on verisuonet väärissä paikoissa.

Vampyyrinhoukutin eli salitreenattu kaulavaltimo.

Olen viettänyt viime aikoina hetken jos toisenkin peilin edessä, pieniä merkkejä rasvanpalamisesta etsien. Epänaisellista kyllä, mitä enemmän rasvaa palaa, sitä enemmän löytyy uusia verisuonia milloin mistäkin ruumiinosasta tai huomaan entisten pullahtaneen pintaan entistä röyhkeämmin. Kun istahdan salilla peilin eteen tekemään hauiskääntöjä, voin melkein nähdä, kuinka kaula- ja otsasuonet pullistelevat ja hyppivät sydämenlyöntien tahdissa. Ja se on oikeasti pelottavan näköistä se. Tuo suonihirviö salin peilissä on onneksi vielä aika kaukana siitä peilikuvasta, jota katselen kotona meikatessani. Mutta heti kun tartun johonkin meikkisutia painavampaan, pullahtavat suonet pintaan valmiina kuljettamaan verta maksimaalisella suorituskyvyllä.

Salitreenin jälkeen tilannekuvia ottaessani, löysin ainoan muutoksen otsastani.

Eh, liekö salilla on sittenkin tarvinut käyttää aivoja?

Epänaisellista tai ei, minkäs teet. Ilmiö kun kuuluu lajin henkeen eikä siltä voi oikein välttyäkään. Ja ovathan verisuonet ihan vakuuttava ja kiva lisä käsivarsissa, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta tuo kaulassa oleva – ja etenkin keskellä otsaa poikittain kulkeva sekä ohimoilla risteilevät, pienestäkin rasituksesta pintaan pyrkivät suonet, häiritsevät jo jonkin verran. No, pitäisi ainakin kulkea aivoihin verta ja happea riittävästi. Ehkä se vielä jonain päivänä alkaa näkyä myös älykkyydessä?