Kävipä edellisviikolla niin, että hieman yllättäen suuntasimme Malibuun tapaamaan ystäviä hyvin ruoan merkeissä. Koska viime aikoina ei pahemmin ole ollut tilaisuuksia pukeutua lenkkareita ja verkkareita kummempaan, soi illallinen italialaisessa ravintolassa hyvän tekosyyn kihartaa tukkaa ja sujauttaa jalkaan tyttömäiset korkokengät. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Kaunis ajatus oli sujauttaa nämä tyttökengät jalkaan.

Tiesin kyllä, että laihtuessani suuri osa housuista jäisi väljiksi vyötäröstä, mutta tämän positiivisen ongelman korjaisi kyllä vyöllä. Tuli kuitenkin totaalisena yllätyksenä, että housujen lisäksi suureksi on jäänyt myös osa rakkaista kengistäni!

Nilkkojen kapenemisen minä vielä ymmärrän, mutta ovatko jalkateräni todella olleet niin lihavat, että korkokenkäni tuntuvat nyt väljiltä myös lestistään? En ole edes uskaltanut kokeilla moniko kenkäpareistani hölskyy jaloissa niin pahasti, ettei niillä voi kävellä taittamatta nilkkojaan.

Sovittehan vielä jalkaani, oi Mischani mun?

Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun törmään vastaavanlaiseen kenkäongelmaan. Edellisellä kerralla ongelma tosin oli käänteinen. Kun pari vuotta sitten innostuin juoksemisesta, tuntuivat kaikki korkokenkäni puristavan epämiellyttävästi, olipa sitten aamu taikka ilta. Kun juoksuinto laantui, alkoivat kengätkin taas sopia jalkoihin.

Menisiköhän perheen hallituksessa läpi ehdotus uusien kenkien hankkimisesta sillä verukkeella, kun entiset ovat jääneet isoiksi? Epäilen vahvasti. Mutta kumpi tulee halvemmaksi, ostaa uudet kengät vai syödä jalkansa entisiin mittoihin?

Ehkä pitäisi täyttää kenkähyllyt ja -kaapit ihan vain lenkkareilla…