Yhdeksäntoista viikollista dieettiä on nyt takana ja jäljellä ovat enää kaikkein taktisimmat seitsemän päivää. Vaikka vielä onkin turhan aikaista riemuita ja heitellä voltteja, en silti malta olla hieman paukuttelematta henkseleitä. Olen nimittäin jo nyt hyvin, hyvin ylpeä siitä, että olen selviytynyt tänne saakka ja edistynytkin matkalla pikkuhiljaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että minulla on vielä seitsemän päivää aikaa munata kaikki. Melkoista uhkapeliä nämä viimeiset päivät.

Olemme talouden insinöörin kanssa pohtineet viime päivinä paljon oikeanlaista lähestymistapaa viimeiselle dieettiviikolle, jotta näyttäisin muodonmuutos-kisan loppukuvissa mahdollisimman… no, muuttuneelta, mieluiten hyvällä tavalla. Kaikenlaisen internetistä löytyvän tiedon ja ammattilaisten kanssa vaihdetun informaation perusteella vaikuttaisi siltä, että taktiikoita viimeiselle viikolle on yhtä monta kuin dieettaajiakin. Jollain toimii jokin, jollain taas ei ja se itselle sopivin tapa löytyy vain kokeilemalla. Tavoite on kuitenkin kaikilla sama – saada nesteet pois kaikkialta muualta paitsi lihaksista. Tyhjentyneen tai räjähtämäisillään olevan vesi-ilmapallon sijaan, tulisi lopputuloksen muistuttaa muodokkaaksi puudeliksi väänneltyä ilmapalloa.

Päädyimme kohdallani lopulta seuraavanlaiseen sotasuunnitelmaan:

Aloitin jo eilen kevyehkön hiilaritankkauksen, jatkoin samaa rataa myös tänään ja join jotakuinkin ämpärillisen vettä – kyllä, ihan sellaisen kymmenen litran ämpärillisen, päivässä. Huomisesta eteenpäin ryhdyn ajamaan hiilareita alaspäin ja juon edelleen kuin Osuuskaupan hevonen, kunnes torstaina ja perjantaina hiilihydraatit on käytännössä leikattu ruokavaliosta kokonaan pois ja vesimäärääkin vähennetty. Lauantaina ja sunnuntaina ei enää oikeastaan juoda, mutta hiilihydraatti sen sijaan lisätään takaisin ruokalistalle, reilulla kädellä.

Alkuviikon runsaan juomisen tulisi opettaa kroppa ”tyhjentymään” vartin, puolen tunnin välein ja vielä sittenkin, kun juotavaa ei enää tule samalla tavalla, jatkaa elimistö vanhasta muistista nesteiden poistamista vielä päivän parin ajan. Sunnuntaihin mennessä tulisi ihonalaisen nesteen olla siis tipotiessään. Näin siis teoriassa. Hiilihydraattitankkaus taas yhdistettynä lihassyitä repivään kovaan treeniin, tulisi saada lihakset imaisemaan itseensä täytettä ja pitämään yllä täyteläisen muotonsa joitakin päiviä, teoriassa. Mutta kuten todettua, teoria voi osoittautua käytäntöä ihmeellisemmäksi ja päädyn patsastelemaan loppukuvissa vatsa pöhöttyneenä tai viimeisetkin lihakset surkastuneena.

Tuntui jokseenkin syntiseltä maistella tänään mämmiä ja ottaa altaalla aurinkoa kaikessa rauhassa, kun kunnon tulisi olla parhaimmillaan vain viikon päästä. Mutta lopulta, ei tässä vaiheessa voi enää kuin taktikoida. Se on selvää, etten oikeiden ammattilaisten kisarasvoille pääse, mutta itseni olen ylittänyt jo viikkoja sitten. Jääpähän jotain parannettavaa seuraavaan kertaankin. Nyt vain odotellaan, noudatetaan suunnitelmaa, treenataan hullunkiilto silmissä ja toivotaan, että kroppa toimii kuten kokemuksen perusteella olettaisin sen toimivan.

Tukkimiehen kirjanpito jääkaapin ovessa pitää kärryillä siitä,

montako litraa on päivän aikana ehditty juoda.

Jos jotain raportoitavaa tapahtuu viimeisen viikon aikana, niin kirjoittelen siitä sitten erikseen. Muutoin palataan tähän aiheeseen ensi sunnuntaina ja sitä ennen kirjoitellaan jostain ihan muusta.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka olette tsempanneet minua täällä, Facebookissa ja kasvotusten. On myös ollut mukava kuulla, että olen motivoinut niin monia liikkumaan. Jos yksikin lukija on juttujeni innoittamana löytänyt liikunnan ilon, on kaikki tämä tekstien naputtelu ollut sen arvoista. Kivaa viikkoa kaikille!

ps. Päivittelen Onnenpäivän Facebook-sivulle päivittäisiä fiiliksiä/kuvia viimeisestä dieettiviikosta, joten mikäli aihe kiinnostaa, niin kurkkaa sinne!

pps. Viiden viikon takaiset vaiheessa-kuvat löytyvät täältä.