Muoti

Pukeutumiskulttuurillisia eroja

/ A. K. Nikkinen / 8 kommenttia

Täällä semitunturissa vietettiin viime viikkoa varsin hyisissä tunnelmissa ja ilmeisesti myös muualla Suomessa oli tarpeen vetäistä jalkaan vähän pidempää kalsonkia.

Reilu vuosi sitten Suomeen palatessani päätin, että olkoon ne sitten vaikka turkishaalarit jotka päälleni laitan, mutta en kyllä anna talven rajoittaa ulkona liikkumista. Niinpä taivalsin viime viikollakin sinnikkäästi kävellen salille, vaikka elohopea putosi kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille.

140117_1

Aivan niihin turkishaalareihin tässä ei vielä ole tarvinut turvautua, mutta melkoisen tuhdissa vaatetuksessa minä silti kuljen; on pitkät kalsarit, toiset samanmoiset, mutta villaiset ja päällimmäisenä paksut toppahousut. On aluspaita, välipaita, villainen paita ja paksu kelkkailutakki, on ydintalven kestävät talvisaappaat, paksut rukkaset, kasvoilla huivi ja päässä keikkuu kokonaisuuden kruunaava läpällinen karvahattu. Jep, en takuulla ole se trendikkäin emäntä kylillä, mutta mitä väliä?

Itse täydessä eskimovarustuksessa kuljeskellessani kiinnitin huomiota siihen, että nuoriso kuljeskeli lähinnä syyskeleihin sopivissa kamppeissa, farkuissa ja tennareissa, vaikka lämpötila oli niin alhainen, että helvettikin jäätyisi. Tämä valtaisa pukeutumiskulttuurillinen ero herätti minussa melkoisen määrän kysymyksiä:

  • Eikö nuorisoa muka ihan oikeasti palele?
  • Vai eikö niillä ole lämpimiä vaatteita?
  • Voiko ulkonäkö todella olla tärkeämpää kuin lämpimänä pysyminen?
  • Ehkä semitunturissa ikänsä asuneet kestävät kylmää paremmin?
  • Olenkohan sittenkin itse poikkeuksellisen herkkähipiäinen?
  • Tai poikkeuksellisen juntti?

…ja mikä pahinta, olenko todella jo niin vanha, että kauhistelen nuorison pukeutumista?

 

Apua.

 

 

Kylähullu paitanainen

/ A. K. Nikkinen / 18 kommenttia

Sitkeä flunssa ei aina ole huono asia. Kävi nimittäin niin, että mies toi pari viikkoa sitten työmatkaltaan tuliaisina flunssapöpön, joka iski täydellä raivolla astman piinaamiin keuhkoihini. Täydellinen liikuntakielto onkin mahdollistanut sen, että on ollut aikaa keskittyä rajattomasti työllistävään vahinkolapseeni, Kotiseutupaitoihin. Olen siis käyttänyt jo parin viikon ajan kaiken vapaa-aikani paitojen suunnitteluun, somen pyörittämiseen, toimittajien kanssa jutusteluun ja ihmisten kysymyksiin vastailuun.

181116_1Tällä viikolla Kotiseutupaidoista kirjoitti mm. Kaleva.

Tässä kohtaa, kun Kotiseutupaitoja on tehty pian sadalle eri pitäjälle ja pärstäkertoimeni koristanut sanomalehtiä ympäri Suomen, on kai myönnettävä, että mopo lähti isosti lapasesta. Uusia paitatoiveita tulee jatkuvasti lisää ja toivelista onkin venynyt jo yli 80 paikkakunnan mittaiseksi. Ja mikäpä siinä, onhan paitsi paitojen teko itsessään hillittömän hauskaa, niin hauskaa on myös nähdä, että ne naurattavat muitakin. Sen lisäksi, että yllättävän moni ihminen tuntuu jakavan kanssani yhtä junttimaisen huumorintajun, on myös muutama kunta ottanut yllättävästä näkyvyydestä ilon ja hyödyn irti pahastumisen sijaan. Tästä esimerkkinä hyvän pelisilmän omaava Puolangan kunta, joka jakoi paidan Facebook-sivuillaan.

Sitten on tietysti niitä, joita ei naurata. Yhtään. Siitä muistutuksena sain muutama päivä sitten viestin, jossa sanottiin paitojeni olevan törkeää käytöstä ja minun näyttävän apinalta. Onneksi kuitenkin suurin osa ihmisistä tyytyy ohittamaan typerät huumoripaidat olankohautuksella ja menemään ostoksille H&M:ään.

Olen hivenen huolissani siitä, etten välttämättä ehdi saada valikoimaan kaikkia toivottuja paitoja ennen joulua, vaikka painankin hommia ihan apinana. Pyydänkin malttia odotteluun. Tähän mennessä tulleet toiveet uskon pystyväni täyttämään, mutta myöhemmin tulevista en mene vannomaan että joulupukin konttiin ehtisivät. On nimittäin tämä flunssa helpottamaan päin ja sen myötä elämään mahtunee taas muutakin sisältöä kuin Kotiseutupaitoja.

Toistaiseksi vetelen kuitenkin vielä sen verran syviä henkosia astmapiipusta, että mielessä ei pyöri muut kuin paitahommat. Siispä takaisin paitatehtaalle!

 
ps. Kotiseutupaitojen nettikauppa löytyy täältä ja kannattaa myös seurata Kotiseutupaitojen Facebook-sivua täällä.

 

 

Kotiseutupaidat

/ A. K. Nikkinen / 122 kommenttia

Minua riivaa aina silloin tällöin luovalle ihmiselle kai ihan tyypillinenkin maanisuus, jonka seurauksena syntyy sitten kaikenlaisia hulluja ideoita ja projekteja. Tällaisena ylitsevuotavaisen luovana hetkenä on syntynyt mm. tämä blogi sekä mallistollinen sauvakävelypaitoja.

Värkättyäni aikaisemmin tällä viikolla muutaman sauvakävelypaidan lisää (mitä muutakaan ihminen tekisi lokakuisena iltana?), syntyi idea kotiseutupaidasta. Aluksi tarkoitukseni oli työstää paidat vain Haapavedelle ja Nivalalle, mutta kun toivomuksia alkoi sadella myös naapurikunnista ja sitten vähän pidempääkin, lähti homma täysin lapasesta. Ja mikäpä siinä, kyllähän nyt jokaisella pitäjällä pitäisi oma paita olla.

271016_1271016_2

Erilaisia paitoja on kaupassa tällä hetkellä 12 kappaletta ja suunnittelupöydällä ainakin toinen mokoma. Sen lisäksi, että paidat kertovat yhdessä lauseessa paikasta sen eniten tai vähiten olennaisen asian, paidat myös kertovat kätevästi pienimmänkin kylän sijainnin kartalla.

271016_3

Jos tunnet, että jollekin paikkakunnalle on aivan pakko saada oma kotiseutupaitansa, vinkkaa siitä vaikkapa tämän postauksen kommenteissa ja liitä mukaan jokin hauska fakta tai pitäjän oma motto. Koitan näitä toivomuksia sitten täyttää sitä mukaa kuin aivoni tuottavat käyttökelpoisia sloganeita.

271016_4

Jatkossa kotiseutupaitojen lisääntymistä on helpointa seurata Kotiseutupaitojen Facebook-sivulla tai suoraan nettikaupassa, jonne pääsee myös tuosta sivun yläreunasta navigoimalla.

 

 

This is why I sauvakävelen

/ A. K. Nikkinen / 9 kommenttia

Urheilukauppoja kierrellessäni olen huomannut, että siinä kun saliharrastajille ja crossfittaajille on tarjolla valtaisa määrä kivannäköisiä, lajiin personoituja treenipaitoja, jäävät epäseksikkäämpien urheilulajien harrastajat auttamatta paitsioon. Vai oletteko muka nähneet sauvakävelijälle personoitua treenipaitaa?

Koska viimeaikaisten kokemuksieni mukaan sauvakävely todellakin ansaitsisi omat asennepaitansa, päätin korjata tämän tuhansia ja taas tuhansia tuulipukuisia lajiharrastajia koskevan vääryyden.

300516_1300516_2300516_3300516_4300516_5300516_6300516_7300516_8

Osa kieli poskessa tehdyistä hupailukuvista jalostui lopulta puolivahingossa ihan oikeiksi, nettikaupasta saataviksi treenipaidoiksi. Ja lisää on tulossa, niin sauvakävelyyn kuin muihinkin tohinoihin.

Tällä hetkellä saatavilla olevat paidat löytyvät täältä! Ja toiveita otetaan luonnollisesti vastaan!

 

 

Kuukauden asu

/ A. K. Nikkinen / 2 kommenttia

Olin jo otsikoimassa jutun päivän asuksi, mutta todellisuudessa olen kuljeskellut koko huhtikuun melkeinpä samalla vaatekerralla. Sorelin vedenpitävät saappaat, siniset ulkoiluhousut, lähes 8 vuotta vanha Craftin hiihtotakki ja kymmenisen vuotta vanha Harley-Davidsonin pipo ovat vakiovarusteitani kuraisilla peltoteillä.

260416_1Nyt kun niitä bloggaajapalkintoja on taas ollut jaossa, niin ehkä tällä voittaisi jonkin tyylittömin bloggaaja -pystin?

Selityksiä jämähtäneelle ja hivenen tyylittömälle ulkoasulleni on useita. Koska syvällä Nivalan maaseudulla minusta ei ole viime viikkoina tehty montaakaan näköhavaintoa, ei pukeutuminen ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä eikä toisaalta kolme viikkoa kestänyt flunssa ole ainakaan edistänyt asiaa. Joten niin kauan, kun on puhdasta ja riittävän lämmintä päällä, se riittäkööt.

Samanlaiseen huolettomaan moodiin olen mennyt kyllä muidenkin ulkonäköä koskevien asioiden kanssa. Pukeutumisen perusteella ei varmasti tule yllätyksenä, etten juuri ole meikkipussukkaani kajonnut ja hiuksenikin muotoutuvat pääsääntöisesti tuulessa. Lisäksi tulin tehneeksi periaatepäätöksen, että ennen kuin mies löytää töitä, en tuhlaisi penninpyörylää kauneushumputuksiin tai kampaajakäynteihin. Siispä saa nyt sitten nähdä minkälaiseksi reuhkaksi tämä yläpään karvoitukseni ehtiikään kehittyä.

260416_2Mutta koirasta saa onneksi aina lisäpisteitä!

En nyt sano, että maalla ihmiset olisivat jotenkin tyylitajuttomia, ainoastaan, että minä olen. Jotenkin se vaan tuntuu äärimmäisen typerältä lenkkeillä vaatteissa joiden ei toivoisi kurastuvan tai lähteä kahdenkymmenen kilometrin päästä, kuraisten peltojen keskeltä ykköset päällä ruokaostoksille. Eikä siellä ruokakaupassa kukaan kuitenkaan tuijota paheksuvasti, vaikka saapuisin paikalle missä tamineissa tahansa. Ei ketään kiinnosta.

260416_3”Hitto minen jaksa poseerata enää…”

Isolla kirkolla onkin sitten hivenen eri meininki. Siksi pitäisi taas vaihtaa verkkarihousut farkkuihin ja kammata tämä metsäläisen naama ja tukka ojennukseen, että kehtaa sitten näyttäytyä loppuviikosta etelän kasvukeskuksissa. Että nähdään sitten siellä, ellen onnistu sulautumaan harmaanmustaan massaan niin hyvin, ettei kukaan tunnista.