Outlet-shoppailun tuntua

Yhteistyössä: SPOT-A-SHOP.fi

Siitä on nyt aikaa kahdeksan kuukautta, kun sulloin suuren osan vaatteistani muuttolaatikoihin ja siirryin elämään matkalaukusta. Neljä kuukautta sitten kävin kaivelemassa muuttolaatikoita sen verran, että vaihdoin matkalaukun sisällön kesävaatteista talvivaatteisiin, mutta käytännössä vaatevalikoimani on ollut kokoajan varsin rajallinen. Käyttövaatteiden osalta tilanne ei ole niinkään tuottanut ongelmia, mutta vähäiset treenivaatteeni alkavat lahota pian käsiin korkean käyttöasteen vuoksi.

280316_1

Olen siis nopeammin kuin osasin odottaakaan siinä pisteessä, jossa kaipaan Kalifornian lähiostarillani ollutta T.J. Maxxia, josta sain haettua uusia treenivaatteita sopuisaan outlet-hintaan. Niin, koitapa lähteä täältä Nivalan perämetsästä tonkimaan urheiluliikkeiden alelaareja, joiden tarjonta on muutenkin melkoisen sattumanvaraista, kun jo lähimpään maitokauppaankin on matkaa 20 kilometriä.

280316_2

Onneksi maailmalla ollessani nettikaupat ovat kehittyneet myös Suomessa. On Nellyä, Zalandoa, Boozt.comia sekä monia muita liikkeitä, joiden ale-osioissa on paljon vaatteita yhtä edullisesti kuin oli lähiostarin outletissakin. Jotta kaikkien nettikauppojen ale-laareja ei kuitenkaan tarvitsisi plärätä erikseen läpi, on verkkoon putkahtanut uusi nettisivusto SPOT-A-SHOP.fi, joka kokoaa yhden sivuston alle suosituimpien verkkokauppojen kaikki aletuotteet.

280316_3

Sain mahdollisuuden kokeilla sivuston käyttöä ja oi kyllä, pidän sitä nerokkaana! Sen sijaan, että pomppisin nettikaupasta toiseen, voin nyt plärätä tarjoustuotteet läpi yhdessä paikassa eikä hommaan kulu koko päivää. Käytännössä sivusto on siis kuin outlet-myymälä internetissä, jonka valikoimista löytyy niin halvempia kuin kalliimpiakin merkkivaatteita, työhön, treeniin, vapaa-aikaan ja juhlaan, niin naisille, miehille kuin lapsillekin.

280316_4

Esimerkiksi itse paikkasin akuutin treenivaatepulani kuvissa näkyvillä Röhnischin mustilla trikoilla, Drop Of Mindfulnessin hullunkirjavilla trikoilla sekä Adidaksen Stella McCartney -topilla. Koska sesonki on taas vaihtumaisillaan ja on aika päivittää treenivaatteet astetta kevyempään, kannattaa teidän muidenkin käydä kurkkaamassa mitä SPOT-A-SHOPin treenivaateosiossa on tällä hetkellä tarjolla.

280316_5

Suosittelen palvelua aidon lämpimästi!

 

Kuvissa näkyvät vaatteet saatu yhteistyön merkeissä.

Törkykomeat villasukat (+ arvonta!)

Yhteistyössä: äiti

En kadehdi kovinkaan helposti, mutta minullakin on heikot hetkeni jolloin kateus nostaa päätään. Olen ollut viime aikoina hyvin, hyvin kateellinen syvävenyttelytunnin kanssasisarten villasukista. Nolona olen tuijotellut kaupan sukkien verhoamia varpaitani, kun muut ovat ilmaantuneet tunnille toinen toistaan komeammissa, värikkäimmissä ja pitkävartisimmissa villasukissa, jotka takuulla pitävät kantajansa jalat lämpiminä viileillä lattioilla venytellessä.

Lopulta kateus kävi ylivoimaiseksi ja pyysin äitiäni kutomaan minulle maailman hienoimmat villasukat. Valittuani kaupasta kaikkein sekopäisimmän väriset lankakerät, tarttui äitini sukkapuikkoihin. Vain muutamaa iltaa myöhemmin oli jalassani uudet, törkykomeat villasukat! Kyllä nyt kelpaa!

060316_1

Uusista villasukista innostuneena päätin valjastaa äitityövoiman käyttööni kuin Saarioinen konsanaan ja teettää vielä yhdet samanmoiset villasukat lukijakuntani kesken arvottavaksi!

060316_2

Osallistu arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi (ja kengännumerosi) tämän postauksen kommenttikenttään perjantaihin 11.3.2016 mennessä!

Onnea arvontaan!

 

Kotokutoista

Pian kuukauden päivät äitini kanssa saman katon alla vietettyäni voisin sanoa, että vaikka moni piirre minussa onkin periytynyt juuri äidiltäni, jäi geenilottopotista uupumaan äitini intohimo neulomiseen ja muihin käsitöihin, tai kuten äitini asian ilmaisee – neuloosi. Niin, onhan se paha neuloa, kun on kaksi vasenta kättä, koordinaatiokyky sitä luokkaa, etten välttämättä löydä pimeässä edes nenääni ja sekoan jo alkeellisimmissakin laskutoimituksissa.

230116_1

Toisaalta puolustuksekseni on sanottava, että edellisestä kutomisyritelmästä on kulunut aikaa jo lähemmäs 25 vuotta. Muistan edelleen kylmän käsityöluokan, loputtomalta tuntuneen kaulaliinaprojektin, kaikki ne parittomat villasukat ja opettajani lohduttoman huokailun. Kotona yritin inspiroitua äitini luomuksista ja kerran innostuin jopa työstämään omatoimisesti villapipoa, mutta kärsivällisyyteni loputtua tuli piposta vain nipin napin riittävän suuri kissalle ja seuraavan pipon teinkin jo suosiolla gerbiilille. Lopulta ilmoitin koulussa siirtyväni puutyötunneille, mutta yleisen painostuksen vuoksi palasin vain muutamaa viikkoa myöhemmin takaisin kutimien ja ompelukoneiden äärelle ja trauma sen kuin syveni.

Mutta palataanpa takaisin äitiini. Hän tuossa pian saapumisemme jälkeen kysäisi, että olisiko minulla tarvetta villapaidalle, hänellä kun olisi juuri sellainen työn alla. Vain muutamaa tuntia myöhemmin, oli päälläni uusi, alpakan villasta kudottu, pehmoinen ja lämmin, maailman ihanin neule. Varmistaakseen, että perheemme varmasti tarkenisi myös paukkupakkasissa, hän sysäsi meille vielä hyvän kasan villasukkia ja lapasia, ”näitä kun syntyy helposti muutamat illassa”.

230116_3

Viime viikot äitini jokailtaista kutomista seuranneena, voisin vihdoin olla valmis kokeilemaan kutomista uudelleen itsekin, sillä kyllähän omien toiveiden ja mittojen mukaan tekaistu neule on melkoinen motivaattori. Ja onhan nykypäivänä internet täynnä kaikenlaisia poropeukaloille suunnattuja ohjeita ja videoita, joten ehkäpä minäkin voisin kerran elämässäni onnistua kutomaan – jos en nyt villapaitaa – niin ainakin parillisen määrän villasukkia.

230116_2

Mitenkäs teiltä muilta sujuu neulomishommat? Ja olenko ainoa koulun käsityötunneista traumatisoitunut?

 

Räntä, olen valmis

Jos joku Suomeen muuttamisessa on epäilyttänyt, niin keli. Etenkin se, että mahdollinen paluumuutto ajoittuu talven synkimpään hetkeen, jolloin taivaan auetessa sataa lumen sijaan niskaan märkiä tiskirättejä, on aiheuttanut kylmänväristyksiä jo pelkästään ajatustasolla. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se, että suomalaiset Facebook-kaverini ovat alkaneet lisääntyvissä määrin purnaamaan vallitsevista sääolosuhteista. On märkää. On pimeää. On talvi.

191115_1

Oikeassa elämässä on kuitenkin suurempiakin asioita murehdittavana kuin vallitsevat sääolosuhteet, joten olen päättänyt minimoida talven vaikutukset olotilaani. Kun pitää kropan ja mielen lämpimänä, on enemmän aikaa keskittyä olennaiseen, eli elämän uudelleenrakentamiseen.

191115_2

Koska itse palelen ensimmäisenä varpaista ja sormista (jos oikein muistan…), päätin aloittaa kylmäntorjumisen kunnon jalkineista. Ja koska niillä leveyksillä joille todennäköisimmin laskeudun, on yleisempää pikkupakkanen ja loskakeli kuin oikea supertalvi, aloitin varustautumiseni Sorelin vedenpitävillä ja semilämpimillä talvisaappailla.

191115_3

Sen verran olen ostoskäyttäytymisessäni amerikkalaistunut, että vietin nettikaupoissa tuntikausia aiheeseen liittyviä arvosteluja lukien. Kanadalaisten Sorelien arvostelut olivat kuitenkin sen verran vakuuttavat, että valinta oli lopulta siltä osin helppo.

Ainoa mikä saappaissa epäilytti, oli melkoisen suolainen hinta (tai ehkä se on vain työttömän vaimo jolle kaikki on kallista!). Muutama viikko lisää epäröintia ja hintojen vertailua kuitenkin kannatti ja kuin tilauksesta saappaat tulivat tuntuvaan alennukseen Bloomingdalen nettikaupassa. Ei muuta kuin klik, klik ja odottelemaan pakettia saapuvaksi kotiovelle.

191115_4

Vielä vajaat kolme viikkoa(!) ja nähdään kuinka selviän. En minä siitä talvesta ja kylmyydestä ole niinkään huolissani, mutta tätä nettishoppailun helppoutta saattaa kyllä tulla ikävä.

 

Ei mitään päälle pantavaa!

Nyt kun alati aurinkoista elämää Kaliforniassa on jäljellä enää joitakin viikkoja, iski tajuntaani pahemman luokan vaatekriisi. Homma on nimittäin niin, että kuuden vuoden aikana vaatekaappini on kalifornialaistunut täysin. Hyllyillä notkuu läjäpäin toppeja, farkkushortseja ja t-paitoja, enkä edes muista milloin olisin viimeksi pukeutunut farkkuihin tai huppariin, saati nyt sitten takkiin!

Olen viettänyt edellisen kerran talviaikaa Suomessa neljä vuotta sitten jouluna ja silloinkin ainoat lumet näin aamuna, jolloin lentoni lähti takaisin Kaliforniaan. Olen kyllä joka vuosi käynyt vilkaisemassa lunta lähivuorilla, mutta tuttavuuden jäädessä yhden lumipallon pyöräyttämisen mittaiseksi, en talvivaatetusta ole juurikaan kaivannut.

No, nyt kaipaan. Ja vaikkei pohjolassa vielä arktiset kelit olekaan, niin jollain räntä- ja lumisateen kestävällä varustuksella olisi hyvä tulevaan maisemanvaihdokseen varautua. Ja että minä vihaan shoppailua, etenkin silloin, kun olen oikeasti etsimässä jotain. Ja kun se jotain pitäisi vielä löytää mahdollisimman halvalla, ärsyttää entistä enemmän. Nimittäin kyllähän sen tietää, että jos ei talvivaatteiden löytäminen eteläisestä Kaliforniasta ole muutenkaan kovin helppoa, ei pakko ja pieni kiire ainakaan helpota asiaa.

Lopulta useamman outlet-liikkeen ja parin nettikaupan jälkeen sain haalittua kasaan sekalaisen valikoiman neuleita, takkeja, farkkuja ja muita housuja, talvikenkiä ja urheiluvarusteita, niin pakkaseen kuin räntä- ja vesisateeseenkin. Pohjolan talvi, olen valmis! Ainakin varustuksen kannalta, jos en muuten.

Siellä kaupoissa pyöriessä tuntui muuten aika surkuhupaisalta, että olin nyt itse tekemässä sitä, mitä aina neuvon luonani vierailevia ystäviä tekemään – osta nyt kaikki mahdollinen täältä kun halvalla saa, Suomessa on kaikki niin paljon kalliimpaa. Onneksi minun ei sentään tarvitse mahduttaa kaikkia vaatteita yhteen tai edes kahteen matkalaukkuun, riittää kunhan mahtuvat muuttokonttiin.

Tällaista täällä. Muutto Pohjolaan alkaa oikeasti konkretisoitua. Apua!


Kuvat: Calvin Kleinin 59 taalan untuvafyllinkitakki lämmitti ainakin 30 asteen helteessä palmun alla. Saa nähdä miten käy tositoimissa. Lapuissa väittivät, että pitäisi lämpimänä aina -20 celsiukseen.