Olin jo otsikoimassa jutun päivän asuksi, mutta todellisuudessa olen kuljeskellut koko huhtikuun melkeinpä samalla vaatekerralla. Sorelin vedenpitävät saappaat, siniset ulkoiluhousut, lähes 8 vuotta vanha Craftin hiihtotakki ja kymmenisen vuotta vanha Harley-Davidsonin pipo ovat vakiovarusteitani kuraisilla peltoteillä.

Nyt kun niitä bloggaajapalkintoja on taas ollut jaossa, niin ehkä tällä voittaisi jonkin tyylittömin bloggaaja -pystin?

Selityksiä jämähtäneelle ja hivenen tyylittömälle ulkoasulleni on useita. Koska syvällä Nivalan maaseudulla minusta ei ole viime viikkoina tehty montaakaan näköhavaintoa, ei pukeutuminen ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä eikä toisaalta kolme viikkoa kestänyt flunssa ole ainakaan edistänyt asiaa. Joten niin kauan, kun on puhdasta ja riittävän lämmintä päällä, se riittäkööt.

Samanlaiseen huolettomaan moodiin olen mennyt kyllä muidenkin ulkonäköä koskevien asioiden kanssa. Pukeutumisen perusteella ei varmasti tule yllätyksenä, etten juuri ole meikkipussukkaani kajonnut ja hiuksenikin muotoutuvat pääsääntöisesti tuulessa. Lisäksi tulin tehneeksi periaatepäätöksen, että ennen kuin mies löytää töitä, en tuhlaisi penninpyörylää kauneushumputuksiin tai kampaajakäynteihin. Siispä saa nyt sitten nähdä minkälaiseksi reuhkaksi tämä yläpään karvoitukseni ehtiikään kehittyä.

Mutta koirasta saa onneksi aina lisäpisteitä!

En nyt sano, että maalla ihmiset olisivat jotenkin tyylitajuttomia, ainoastaan, että minä olen. Jotenkin se vaan tuntuu äärimmäisen typerältä lenkkeillä vaatteissa joiden ei toivoisi kurastuvan tai lähteä kahdenkymmenen kilometrin päästä, kuraisten peltojen keskeltä ykköset päällä ruokaostoksille. Eikä siellä ruokakaupassa kukaan kuitenkaan tuijota paheksuvasti, vaikka saapuisin paikalle missä tamineissa tahansa. Ei ketään kiinnosta.

”Hitto minen jaksa poseerata enää…”

Isolla kirkolla onkin sitten hivenen eri meininki. Siksi pitäisi taas vaihtaa verkkarihousut farkkuihin ja kammata tämä metsäläisen naama ja tukka ojennukseen, että kehtaa sitten näyttäytyä loppuviikosta etelän kasvukeskuksissa. Että nähdään sitten siellä, ellen onnistu sulautumaan harmaanmustaan massaan niin hyvin, ettei kukaan tunnista.