Palataanpa vielä hetkeksi nyt jo päättyneen, viiden kuukauden mittaisen dieettini pariin. Vaikka lavalla pullistelevien tosiharrastajien rasvaprosenteista jäätiinkin jälkeen, olen dieettikokeiluuni varsin tyytyväinen. Dieetin lopussa kameralle poseerasikin elämäniloinen, terveen ja sporttisen näköinen nainen. Vaikka projektin raskain ja aikaavievin osuus tehtiinkin salilla (puhumattakaan kaikesta pohjatyöstä), voisin väittää, että lopulta lopputulokseen vaikutti eniten se, mitä hellan ja aivojen välissä tapahtui. Eli, avataanpa dieetin aikaista ruokavaliotani hieman.

Reilut viisi kuukautta sitten tein ruokavalioni suhteen kolme periaatepäätöstä.

• Minähän en kuivaa kananrintaa syö. Halusin kokeilla kuinka dieetti onnistuu tavallisella, monipuolisella kotiruoalla. Kuten moni varmasti Instagramin kuvista huomasikin, tein koko dieetin ajan lihapullia, porsaankyljyksiä, hampurilaisia, tonneittain erilaisia kalaruokia ja myös sitä kanaa, melko monessakin eri muodossa. Tärkeintä oli pitää raaka-aineet simppeleinä ja valmistaa ruoka alusta pitäen itse, jotta kaiken saattoi mitata tarkasti. Vaihtelevan ruokavalion vuoksi kului kaloreiden laskeskeluun ehkä 5 minuuttia päivässä enemmän, kuin jos olisin syönyt joka päivä samaa ruokaa valmiiksi mitotetuista pakasterasioista.

• Hiilareista en luovu, pois lukien se dieetin viimeinen viikko, jolloin hiilihydraatit ajettiin hetkellisesti minimiin. Hiilihydraatin määrää pudotettiin tietenkin dieetin loppua kohden, mutta hyvin maltillisesti ja vähimmilläänkin hiilarisaantini oli 100 g päivässä, joka riitti tarpeisiini nipin napin. Hiilareiden pudottamisen sijaan keskityin enemmän niiden laatuun ja dieetin edetessä putsasin turhat sokerit ruokavaliostani pois. En sano, etteikö hyvin matalahiilihydraattinen ruokavalio sopisi jollekin, mutta itselleni se ei sovi. Kokemuksesta tiedän, että tulen kiukkuiseksi, väsyneeksi ja sitä myötä menetän myös motivaationi, mikäli hiilihydraatit poistetaan ruokavaliostani. Kun syön hyvin, jaksan paremmin.

• Ja minähän syön suklaata. Ja niin söin, dieetin alusta loppuun, joka päivä. Ihan mitä tahansa suklaata en kuitenkaan syönyt vaan 88% tummaa, lähes täysin sokeritonta suklaata, joka piti pahimman makeanhimon hyvin loitolla. Myönnetään, addiktio on syntynyt eikä aamukahvi ilman suklaata ole mistään kotoisin.

Lähtötilanteestani sen verran, että olin ollut plussakaloreilla jo hyvän aikaa lihasmassaa työstäessäni. Koska kokemus oli opettanut, että kaikki ruokavaliossa tehtävät muutokset tulee tehdä pikkuhiljaa, jotta elimistöllä on aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, minä pudotin kaloreita portaittain. Tällä tavoin varmistin myös sen, että rasvanpoltto pysyi käynnissä näinkin pitkään. Minulla oli siis kolme keinoa potkia rasvanpolttoa uudelleen liikkeelle kehityksen jämähtäessä: kalorimäärän laskeminen, makrojen muuttaminen tai liikunnan lisääminen. Suurin piirtein 3-4 viikon välein tuntui kehitys hidastuvan ja muutin jotain. Tätä samaa kaavaa noudattelen muuten myös nyt, dieetin päätyttyä. Olen lähtenyt palauttelemaan ruokavaliotani normaalille tasolle ja kohtuullistamaan liikuntamäärää portaittain. Eli, aika tarkassa kontrollissa on hommat vieläkin.

Ja sitten siitä tankkauspäivästä. Ensimmäisten kahden kuukauden aikana en tankkauspäiviä vielä tarvinut, mutta sen jälkeen tankkasin joka sunnuntai, välillä yhden aterian verran, välillä vähän enemmän pitkin päivää. Niinä päivinä syötiin aamupalaksi pannukakkuja, iltapäiväkahvin kanssa pullaa ja kukkuroittain risottoa ja pastaa (täällä tunnelmia yhdeltä tankkauspäivältä).

Vaikka näillä eväillä ei vielä kisakuntoon päästykään (toki on muistettava, että lähdin liikkeelle korkeahkosta, lähes 24 rasvaprosentista), osoittautui ruokavaliokokeiluni varsin toimivaksi tavalliselle pulliaiselle, joka ei lavoille haikaile. Myönnettäköön kuitenkin, että pari kertaa on käynyt mielessä, josko vatsapalani olisivat olleet erottuvammat ja reiteni kiinteämmät säntillisemmällä ruokavaliolla. Kyllä varmaankin, mutta ainakin touhu oli mielekkäänpää, kun sain kokata itselleni hyvää ruokaa kahdesti päivässä. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Tässä vielä muutama testattu ja hyväksi havaittu vinkki dieetin onnistumiseen:

Vinkki 1: Ennen dieetin aloittamista, merkitse viikon tai parin ajan ylös paljonko oikeasti syöt. Proteiinit, hiilihydraatit, rasvat ja kokonaiskalorit. Vasta kun tiedät lähtötilanteen, voit ryhtyä suunnittelemaan ensimmäistä dieettiaskelmaa.

Vinkki 2: Pudota kaloreita portaittain. Jos pudotat kaiken alas kerrallaan ja kuukauden päästä painon putoaminen stoppaa, et voi enää tehdä mitään jos kaikki aseet on jo käytetty.

Vinkki 3: Toimi samalla tavalla myös liikunnan kanssa. Lisää kertoja, kestoa ja tehoa pikkuhiljaa, portaittain.

Vinkki 4: Jokaisella askelmalla ei tarvita kaloreiden pudottamista, pelkkä makrojen muuttaminenkin usein riittää. Kokeile vähentää hiilihydraattia ja lisätä saman verran proteiinia.

Vinkki 5: Käytä hyväksesi erilaisia kalorilaskureita, kuten MyFitnessPalia tai Kiloklubia. Laskurit osaavat myös ehdottaa oma-aloitteisesti minkä verran dieettaajan tulee syödä mitäkin, mikäli oma tietämys ei vielä riitä sopivien määrien löytämiseen.

Vinkki 6: Älä unohda tankkauspäivää! Mutta muista, että tankkauspäivänäkin tulee pysyä kohtuudessa. Jos ruokailu ja herkuttelu ei pysy järkevissä mittasuhteissa, pidä vain tankkausateria ja syö muutoin päivän aikana normaalisti.

En sano, että projektini olisi ollut erityisen helppo, mutta ei se niin vaikeaakaan lopulta ollut. Ruokavalio oli mielestäni koko dieetin helpoin osuus eikä minulle missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että näännytän itseni(paitsi ihan sillä viimeisellä viikolla…). Uskonkin, että ihan jokainen pystyy samaan, mikäli saa järjestettyä aikaa liikkumiselle. Kun ruokavalion pitää mielekkäänä, on mieli iloisempi ja treenitkin sujuvat paremmin. Kun motivaatio on korkealla, voi treenaamisellekin yllättäen järjestyä entistä enemmän aikaa.

Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä teidän muiden projekteille kuuluu? Ja laittakaa hyvät dieettivinkit jakoon!