Tiedättehän, olen ehkä muutaman kerran kyykännyt, prässännyt ja kyykännyt hieman lisää. Mutta siinä vaiheessa, kun ihmiset taputtavat ringissä ja tajuan itse tanssivani ringin keskellä ripaskaa suomihitin tahdissa, on seuraavalle päivälle odotettavissa aivan uudenlainen reisijumikokemus. Tai kun löydän itseni kilpailemasta tanssilattialla siitä, kumpi ponnistaa korkeammalle PMMP:n tahdissa, minä vai se puolitoista päätä pidempi kaveri, voidaan ounastella, että reisien lisäksi saattaa kiristää myöhemmin myös pohkeita. Mutta onneksi tuli sentään venyteltyä hyvin. Parin kolmen tunnin hyppimisen jälkeen olin nimittäin varma, että olen lämmitellyt tarpeeksi päättääkseni tanssin näyttävästi spagaattiin.

Kuka vielä väittää, etteikö parin lasillisen jälkeen kannattaisi treenata?