Päiväni miehenä

Älkää kysykö. En todellakaan tiedä mistä tämä mieleeni juolahti, mutta juolahti nyt kuitenkin.

Miltähän tuntuisi olla mies? Ja jos olisin mies, niin mitä tekisin?

Aamulla pitäisi varmaan ajaa parta. Minä en aja, jotta voisin asiantuntevasti hivellä leukaperiäni pitkin päivää, vaikka todellisuudessa haluaisin vain tietää miltä se tuntuu, kun naamakertoimesta pukkaa sänkeä hirvittävää tahtia.

Parrankasvua odotellessa suuntaan salille ja nostan penkistä ihan vain lämmitelläkseni 120 kiloa. Sitten kyykätään – sanotaan nyt, että ainakin 250 kilolla. Taisin touhutessa rikkoa selkäni, mutta kieltäydyn jyrkästi lähtemästä lääkäriin. Minä kyllä selviän. Minä olen mies. Ja onhan meillä buranaa. Testimielessä pyrähdän vielä uima-altaalla kokeilemassa miten paljon nopeammin siroilla koon 46 jaloilla pystyykään uimaan. Altaasta noustessani kuivaan ensin partani ja sitten rintakarvani.

Sitten autoillaan! Päätän tehdä muutaman ylimääräisen mutkan matkalla ruokakauppaan, jonne vaimo on minut lähettänyt. On ihan pakko kokeilla muuttuuko minusta miehuuden myötä oman elämäni Kankkunen. ”Katsokaa, ilman käsiä!”, huudan ja hivelen molemmin käsin partaani. Ohitan auton, sitten toisen ja ripustan mielessäni ohitettujen naisautoilijoiden päänahkoja takapuskuriin. Sanonnassa ”nainen ratissa” saattaa todella olla jotain perää.

Kaupasta palatessani vaimo huomaa, että olen unohtanut ostaa puolet siitä mitä lähdin hakemaan ja hänen ilmeensä kertoo, ettei hän ole ihan tyytyväinen. Todellisuudessa en kuitenkaan kuule mitä hän sanoo, sillä korvani ikään kuin sulkeutuvat ja vaimon suusta tuleva nalkutus muuttuu puuroksi. Jossain taustalla alkaa soida Iron Maiden.

Koiranpentukatseella vaimo laantuu ja pyytää, että ripustaisin seinälle shoppailemansa taulut. Mikä ettei! Tartun työkalupakkini kahvaan ja kappas – tunnen selvästi jonkin sähköisen yhteyden välillämme. Huomaan ruuvivääntimen sopivan käteeni kuin hansikkaan. Tästä hurmaantuneena koskettelen läpi kaikki talouden työkalut ja peilaan tyytyväisenä partaani sahanterästä. Huomenna minä rakennan talon.

Illan alkaessa hämärtää, grillaan itselleni puolen kilon pihvin ja maistelen tummaa olutta, jonka kurkusta alas valumista miehiset, selvästi kehittyneemmät makunystyräni jouduttavat. Puoli kiloa lihaa lautasellani ei yht´äkkiä vaikutakaan kämmeniini verrattuna niin suurelta annokselta, mutta sen verran tuhdilta kuitenkin, ettei tässä nyt mitään salaattia aleta enää pupeltamaan. Tyytyväisenä leukaani hivellessä huomaan, että parrasta saa jo melkein otteen. Hittolainen. Taidanpa vielä soittaa pomolle ja pyytää palkankorotusta.

Vaimo, tuotko toisen oluen!

 

Minkälainen olisi sinun päiväsi vastakkaisen sukupuolen edustajana?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s