Kaivoin arkistosta tämän viime viikolla Lilyn video-postausongelmien vuoksi julkaisematta jääneen jutun ja laitoin julkaisuun nyt (ja se toivottavasti toimii).

***

Mikään ei ole yhtä mieltä ylentävää, kuin siirtyminen sille treenipisteelle, jossa mies on hetki sitten suorittanut omia treenejään ja kieltäytyä jyrkästi ainakaan vähentämästä painoja koneesta tai tangosta. Kyllähän nyt tosinainen vääntää rautaa solmuun siinä missä viitisenkymmentä kiloa painavampi mieskin.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Tai sitten ei, mutta hauskaa oli kuitenkin. Kuka sanoi, että treenaamisen pitäisi olla haudanvakavaa puuhaa? Itse aina tilaisuuden tullen pelleilen ja aiheutan yleistä hämmännystä kanssatreenaajissa, jos en muuten, niin sitten vaikka roikkumalla pää alaspäin jossain missä ei kuuluisi. Toisaalta näkeehän sen sitten tuloksissakin. Hitusen vakavammalla asenteella voisin minäkin treenata vähemmän tyttömäisillä painoilla. Mutta tämä nyt taas kuvastaa tätä meikäläisen elämänasennetta – tehdään enemmän hauskoja kuin tylsiä juttuja.