Eletään 80-luvun puoliväliä. Istun mummolan sohvatuolissa ja puristan käsinojia sen minkä hennoilta nelivuotiaan raajoiltani kykenen. Televisioruudun oikeassa yläkulmassa, mäkihyppytornin huipulla, on pieni piste valmiina hyppyyn. Ja se piste on minun idolini, Matti. Matilla on kypärä ja ihonmyötäinen haalariasu, aivan kuten kaikilla muillakin supersankareilla. Ja sitä Matti todella on, sankari ja mummokin sanoo niin. On siellä hyppäämässä muitakin, niin kuin se Puikkonen, mutta sillä on niin hassu sukunimi, etten minä siitä niin piittaa. Mutta Matti, voi Matti.

Matti on melkein yhtä ihana kuin se Dingon laulaja, jonka nimeä en oikein osaa lausua. Hänestäkin tykkään, mutta äidin mielestä nahkatakkisesta tytöstä kertovat laulut eivät sovi pikkutytöille. Mutta Matti, Matti on lapselle hyvä esikuva ja ihailun kohde. Matti hyppää, Matti liitää ja Matti voittaa melkein aina, kirkkaasti.

Sitten alkoi ala-aste eivätkä mummolan sohvalla seuratut urheilutähdet enää pärjänneet c-kasetilta toiselle kopioituville laulajille. Mäkihyppääjien ja rallikuskien kuvat revittiin seiniltä ja tilalle ilmestyi sliipattuja poikabändejä ja naislaulajia oudoissa rintaliiveissä. Ja niin vaihtuivat Matinkin kirkkaat mitalit toisenlaisiin kirkkaisiin.

Matti ei kuulunut elämääni enää 80-luvun jälkeen muuten kuin vahinkotaltiointina c-kasetille joskus 90-luvun alkupuolella kappaleellaan Yllätysten yö. Satunnaiset lehtiotsikot kertoivat milloin Matin avioituneen, eronneen, juoneen, laulaneen, juoneen lisää, tapelleen, avioituneen, eronneen, joutuneen putkaan ja mitä helvettiä, esiintyneen stripparina. Siitä kalsareissaan tanssivasta, kaikesta alkoholista pöhöttyneestä takavuosien urheilutähdestä oli sankaruus yhtä kaukana, kuin mäkihyppytornin korkein huippu on sillan alta.Voi Matti.

Se sama Matti täyttää tänään 50 vuotta ja esiintyy kai parhaillaan Jyväskyläläisessä ravintolassa, toivottavasti edukseen. Viisikymmentä vuotta on aika kova ikä alkoholistille, etenkin jos on tullut pienessä sievässä mäkihyppytornista alas tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Mutta sen Matti osasi, laskeutua jaloilleen sukset jalassa. Ehkä nyt, elämän kääntyessä ehtoopuolelle, Matti oppii laskeutumaan muuten kuin otsa edellä myös ilman suksia. Jos sen Matti teet, lupaan ripustaa fanikuvasi seinälle uudelleen.

Hyvää syntymäpäivää Matti, sinä lapsuuteni idoli.