Viisi vuotta sitten tähän aikaan vuodesta kotiamme koristi muutama sinne tänne ripoteltu joulupallo ja takan reunalla loimottavat kynttilät. Yksinkertainen on kaunista, helppoa ja nopea siivota pois. Korkeintaan sitten joulupöytään silitettäisiin vähän juhlavampi pöytäliina, mutta muuten ei tullut mieleenkään tehdä sen suureellisempia jouluvarusteluja. No, kuten edellisestä kirjoituksestani voi päätellä, on nykytilanne hieman eri. Kiitos uudelle asuinmaalle, on jouluhössötykseni karannut ehkä vähän käsistä jo hyvän aikaa sitten.

Asiahan on niin, että kun kaupat pursuilevat kuukausitolkulla toinen toistaan kauniimpaa (ja kauheampaakin)joulukrääsää, on vaikea kääntää katseensa toisaalle ja olla tarttumatta siihen kivannäköiseen kynttilälyhtyyn, varsinkin jos nyt sattuu olemaan kaltaiseni jouluherkistelijä. Eikä tilannetta ainakaan helpota se, että outleteissa ei sisustustavara ole edes kallista toisin kuin Suomessa, missä vielä jokunen vuosi sitten oli vaikeaa löytää kaunista ja jouluista sisustustavaraa muualta kuin hintavasta Pentikin myymälästä. Eipä siis ihme, että neljässä vuodessa olen hamstrannut jo melkoisen määrän joulukoristeita.

Tilanne ei kuitenkaan ole kohdallani vielä kovin paha, tai ainakaan toivoton. Siinä kun amerikkalaisilla kanssakoristelijoilla on autotallit kattoa myöten täynnä säilöttyjä joulukoristeita, mahtuvat omat koristeeni vielä siististi yhteen kaappiin. Olen myös toistaiseksi välttynyt kaupoissa näkemiltäni täysin järjettömiltä joulutavaroilta, kuten jouluteemaisilta hammasharjamukeilta, joulukuosiselta sohvakalustolta, joulunpunaiselta vessaharjalta, lahjojen paketointi -asemalta, joululauluja soittavalta ovikellolta ja sen sellaiselta.

Tänä vuonna kävin kuitenkin hyvin lähellä totaaliseen turhakkeeseen lankeamista. Sisustuskaupassa aikaa tappaessani juutuin henkisesti hyllyväliin, jossa oli toinen toistaan kauniimpia jouluastiastoja. Hmm, olisipas mukava tarjoilla vieraille jouluruoat tuollaisilta jouluisilta lautasilta, ehkä ne tekemäni pöperötkin maistuisivat vähän paremmalta, mietiskelin ja laskeskelin jo päässäni paljonko erilaisia kippoja ja kuppeja tarvittaisiin. Luojan kiitos, yleensä sikeässä unessa viipyilevä järjenääneni havahtui ja karjaisi korvaani, ettei meillä ole säilytyspaikkaa moiselle astiamäärälle. Aina valpas typeryydenääni kuitenkin vastasi salamannopeasti, että seuraavassa hyllyvälissä myytäisiin säilytyslaatikoita, joihin astiat voisi pakata niiksi 364 päiväksi kun niille ei ole käyttöä. Tajuttuani mitä juuri ajattelin, löin itseäni henkisesti litsarilla poskelle. Nyt *ittu oikeesti. Seura tekee kaltaisekseen, tilanne varkaan ja Amerikka pehmentää varomattoman pään. Onneksi huomasin ansan ennen siihen lankeamista ja astiastot jäivät kauppaan.

Mutta olivathan ne niin nättejä, katsokaa vaikka!

Okei, myönnetään. Näin jälkikäteen katsottuna melkein harmittaa, että suomalainen järjenääni voitti tämän erän. Hmm… jos vaikka ostaisin ihan vaan leipälautaset…