Paluu salitauolta

Niin se vaan on, että toisinaan jopa kaltaiseni saliaktiivi joutuu pitämään salitreeneistä taukoa. En kuitenkaan vielä joulukuun alussa suunnitellut taukoa puolentoista viikon Floridan matkaa pidemmäksi, mutta toisin kävi. Floridasta tarttui rusketuksen lisäksi matkaan sitkeä flunssa, joka kaatoi minut juuri ennen joulua muutamaksi päiväksi sänkyyn ja hillitsi menoa päiväkausia vielä joulun jälkeenkin. Kun lopulta olo oli sellainen, että kaiken syödyn energian voisi muuttaa liikkeeksi, suuntasin useinmiten auringon houkuttelemana vuorille juoksemaan ja salilla käväisin vain pari kertaa viikossa, jotta voisin maksimoida aikani suomivieraiden kanssa.

Nyt edessä on vielä parin päivän reissu Las Vegasiin ja sitten ollaankin takaisin tositoimien äärellä treenitrikoot jalassa. Ja voihan kissanviikset, että jännittää. Asia on nimittäin niin, että kuukauden mittainen, lähes totaalinen salitauko tekee treenille hallaa melkoisesti. Viikon, jopa kahden tauko salitreenistä tekee silloin tällöin ihan hyvää, mutta siitä pidempi paussi alkaa kyllä näkyä suorituksessa. Ote ja voima katoaa nimittäin yllättävän nopeasti ja sitä myöten yhdellä jos toisella häviää myös se kuuluisa motivaatio. Kuunnelkaa siis kokemuksen syvää rintaääntä ja yrittäkää pitää salitaukonne alle kahden viikon mittaisena.

Riippuva liha ei sammaloidu.

 

Olen tässä nyt parina päivänä käynyt jo ottamassa esimakua siihen mitä tuleman pitää ja täytyy sanoa, että kylläpä rauta painaa, tuskanhiki vyöryy ja irvistelyssä pesisin vanhan paimenkoirankin. Lihakset huutaa tyhjyyttä, olo on voimaton ja penkille tangon alle heittäytyessä tunne on enemmänkin hätääntynyt kuin tarmoa täynnä. Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että motivaationi ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Vaikka tauon aikana onkin vietetty laatuaikaa, reissattu ja pidetty hauskaa, vetää veri jo vahvasti takaisin salille ja säännöllisen treenaamisen pariin.

Mutta kuinka siitä voimattomuudentunteesta sitten pääsee yli? No, menee sinne salille ja tekee ne treenit mitkä kuuluukin, pari viikkoa vähän kevyemmin ja sitten taas sataviiskyt lasissa niin kuin ennenkin. Enempää ei tarvitse tehdä kuin mihin pystyy. Mutta kaikki mihin pystyy pitää tehdä.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s