Tänään olisi tarjolla puhdasta ajatuksenvirtaa, ilman suunnittelua, suurta sanomaa, pilkunviilausta tai punaisen langan löytämistä. Ajatuksia siinä järjestyksessä, kun ne mieleeni tulevat sekä muutamia enemmän, tai kuitenkin todennäköisemmin vähemmän asiaan liittyviä kuvia päivän varrelta. Eli aloitetaanpa!

***

Idea tästä postauksesta syntyi hetki sitten suihkussa. Se onkin muuten jännä, että saan yleensä juuri suihkussa ne parhaat ideat. Ei tosin sillä, että juuri tämä idea kuuluisi siihen parhaimmistoon, mutta kuitenkin. Sepä siinä suihkussa sitten onkin ainoa mukava asia. Minä nimittäin inhoan sitä veden kanssa läträämistä. On märkää ja kylmä. Toiset kuulemma nauttii kaikista niistä naisten jutuista; kuorinnoista, kymmenen minuuttia päässä pidettävistä hiusnaamioista ja mistä lie villojen trimmaamisesta. Minä en, koska edelleen – märkää ja kylmä.

Joojoo, ihanaa luksusta ja lässynlää. Kidutusta se on, seistä nyt märkänä kylmässä suihkussa kymmenen minuuttia mokoma tökötti päässä.

***

Lounasaika. Tänään syödään lohta ja sitruunariisiä. Tuo riisi kuulostaa tosi hienolta, mutta todellisuudessa tein sen jo viime viikonloppuna ja olen syönyt sitä koko viikon milloin kanan, milloin kalan ja milloin lampaan kera. Riisissä käytetyt sitruunat on muuten poimittu ihan omasta puusta! On luomua kuulkaa, hyvä jos kasteluvettä on muistettu antaa.

Eilinen… eipäs kun tämän päivän lounas.

***

Jospa sitä sitten raahautuisi työn äärelle. Tai no, tässähän minä jo olen, senkus suljen tämän Lilyn ja availen asiaan kuuluvat ohjelmat. Nämä perjantait ovat outoja päiviä. Normaalisti olen työn touhussa viimeistään yhdeltätoista, mutta perjantaisin työpäivän aloitus venyy aina iltapäivän puolelle. Nytkin kello on jo kaksi. Mitä ihmettä olen taas värkännyt koko aamupäivän? Heräsin kuitenkin jo ennen seitsemää.

***

Tunti hommia pulkassa ja taitaa olla tauon paikka. Tukka pitäisi kuivata ja voisi vaikka pukea vaatteetkin päälle ennen kuin lähden taas salille ja on uuden suihkukeikan paikka. On muuten älytöntä, että päivästä menee kolmisen tuntia ensin treenaamiseen ja sen jälkeen vielä helposti tunnin verran suihkussa käymiseen ja tukan föönaamiseen. Ei ihme, että olen pikkuhiljaa luopunut meikkaamisesta täysin arkipäivinä.

Pakollinen blogi-selfie. Aamu-, päivä- ja iltanaama.

***

Voi argh. Hormoonihärö. Finnejä leuassa. Mmmgghhh. Ei tässä muuta. No, tuijotellaanpa taas töitä eikä peiliä.

***

Välipalaa! Olen niin onnellinen löydettyäni lähistöltä ruokakaupan, joka myy latvialaista rieskaa! Ovat vieläpä tehneet siitä vähähiilarisen, proteiinilla pumpatun version, josta saa aikaiseksi mainion välipalan. En nyt ehtinyt ottaa lounasleivästä kuvaa, on nimittäin tuo ruokahalu taas ihan kohdillaan tankkauspäivän lähestyessä. Mmm… mitähän kaikkea sitä huomenna söisi? Ruisleipää aamupalalla? Myöhästyneen laskiaispullan? Kuolaan kohta päälleni…

***

Ja niin lähti vihoviimeinen sähköposti töihin odottamaan, että joku sen lukee maanantaina. Ja hyvänen aika, minullahan on ylimääräistä aikaa ennen päivällistä ja päivän toista treeniä! Mutta miksi, oi miksi nyt, kun olisi aikaa, maailma avoinna ja täynnä mahdollisuuksia, tulee mieleeni vain alakerran lattian moppaaminen? Että voi olla synkkää kotirouvan elämä.

Tajusin tänään lärviä rasvatessani, että olen näemmä kovasti merkkiuskollinen. Olin muuten lentää pyrstölleni Helsingin Stockmannilla, kun näin mitä nämä siellä maksavat. Voin kertoa, etten ole itse maksanut yhdestäkään purnukasta yli viittätoista taalaa.

 

***

Olin jo nappaamassa blogiin kuvaa päivällisestäni, kun tajusin, että minähän kuvasin tuon thaimaalaisittain valmistetun kanan jo eilen Instagramiin. Olen siis syönyt tänään jokaisella aterialla täsmälleen samaa ruokaa kuin eilen. Toisin kuin monelle muulle, itselleni tämä ei juuri tuota hankaluuksia. Se eilinen hyvä ruoka on hyvää vielä tänäänkin ja todennäköisesti aina siihen saakka, kunnes se kävelee itse ulos jääkaapista.

***

Muistatteko muuten sarjaa Tyttökullat? Tässä salille lähtöä odotellessa tulin katselleeksi muutaman jakson vuodelta -85 (joo, yhdellä miljoonasta kanavasta se pyörii täällä vieläkin…) ja voi elämä, sehän oli oikeasti tosi hauska sarja näin aikuisiällä katsottuna! Silloin lapsena puolet vitseistä meni yli hilseen.

***

Ja sitten se sali, viimeinen treeni ennen lepopäivää. Jotenkin en millään saa enää tuosta viimeisestä treenistä irti kaikkea mitä haluaisin. Ja jostain syystä en millään pääse perjantaisin salille kuin vasta kahdeksalta illalla. Reilua tuntia myöhemmin minut jo hätisteltiinkin ulos, joten ne treenin loppuun kuuluvat intervallit jäi nyt sitten tekemättä. Tänään olin ihan oikeasti ”salil eka, salil vika”.

***

Koska voin melkein vannoa, että tästä eteenpäin ei elämässäni tule tämän vuorokauden aikana tapahtumaan enää mitään merkittävää, saati sitten syntymään yhtään julkaisukelpoista ajatusta, päätän aivopiereskelyni tällä erää tähän. Ehkä opitte minusta tämän myötä jotain uutta, kuten esimerkiksi sen, että jos en oikeasti panosta juttujen sisältöön, ei höpinöissäni ole päätä eikä häntää, ei edes niitä parhaita rintapaloja. Ai mutta hei, on minulla teille selkä- ja olkapalat:

 

Kivaa viikonloppua sinne maailmalle! Seuraavalla kerralla (toivottavasti) jotain järkevämpää!