Niin oli lauantai, treenivapaa ja tankkauspäivä. Olin mietiskellyt pitkin viikkoa, että mitä kaikkea haluaisin tankkausateriallani syödä. Mielessä kävi niin pizzat, pastat, kiinalaiset kuin pihviateriatkin, mutta lopulta eniten makunystyröiden nykimistä aiheutti ajatus meksikolaisesta ruoasta. Olimme koko lauantain tien päällä ja pysähdyimme lopulta syömään ennalta tuntemattomaan meksikolaisravintolaan, jonka listalta löytyi amerikkalaistuneen meksikolaishötön sijaan autenttista etelä-Meksikolaista ruokaa. Ja voi nam mitä herkkuja listalta löytyikään!

Eikö näytäkin herkulta? Ai ettei oikein saa selvää? No, katsotaanpa lähempää:

Paistettuja heinäsirkkoja. Tarkempaa lajimääritystä en tullut kysyneeksi, mutta sirkka kuin sirkka. Ja kyllä, kaikista maailman vaihtoehdoista päätän viikon nälkiintymisen jälkeen syödä hyönteisiä. Mutta kyllä kannatti. Olivat nimittäin hyviä ja sopivan rapsakoita.

Helppo hymyillä kun tietää, että kohta saa ruokaa.

Olen aina suhtautunut uusien ruokalajien kokeiluun seikkailumielellä. Ja jos jossain on ollut mahdollista kokeilla jotain uutta, olen yleensä aina tarttunut tilaisuuteen, vaikka se sitten olisikin kuulostanut vähän epäilyttävältä ihmisruoaksi. Mutta jos joku on suurta herkkua jossain päin maailmaa, niin mistä tiedän, ettei se ole suurta herkkua minunkin mielestäni ellen kokeile? Vaikka kyllä minullakin on pari rajoitusta ruokien suhteen. Hämähäkkejä, tai mitään mikä on vielä elossa, en taatusti syö. Tai no, jos se hämähäkki olisi oikein lihaisa, trimmattu ja pitkään haudutettu, niin ehkä sitten.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille (ja hyvää ruokahalua)!