Tuoreimmat ruokafiksaatiot

Dieettaillessa sitä on kummasti oppinut valikoimaan mitä suuhunsa laittaa ja mieluiten sinne soppakattilaan tuleekin sitten heitettyä niitä sellaisia raaka-aineita, joiden ravintoarvot olisivat mahdollisimman optimaaliset. Kun ruokaa ei voi syödä ylettömästi, kannattaa panostaa laatuun. Viime aikoina minulle onkin syntynyt aivan erityinen rakkaussuhde muutamaan sellaiseen raaka-aineeseen, jotka omassa keittiössäni ovat melko uusia tuttavuuksia.

Otetaanpa näistä ensimmäisenä käsittelyyn jenkkiläisittäin edamame, eli suomalaisittain soijapapu. Nämä vihreät pikkupallerot olivat minulle entuudestaan tuttuja lähinnä sushi-ravintoloiden alkupalalistalta. Todellisuudessa soijapapu on kuitenkin paljon enemmän, kuin vain ajankulunaposteltava pääruokaa odotellessa. Soijapavut ovat nimittäin todellista superruokaa. Vitamiini- ja hivenainerikkautensa lisäksi soijapavut sisältävät huisin määrän proteiinia, hyviä rasvoja sekä runsaasti kuitua. Ruokalautaselle soijapavut sopivat erinomaisesti vaikkapa kalan kaveriksi.

Soijapapuja ja taimenta.

100 g soijapapuja sisältää: 122 kcal, 10 g hiilihydaattia (2 g sokeria, 5 g kuitua), 5 g rasvaa, 11 g proteiinia.

Toinen, itselleni entuudestaan täysin vieras raaka-aine tunnetaan meillä nimellä kale ja Suomessa nimellälehtikaali. Lehtikaali on täällä Yhdysvalloissa keikkunut jo pitkään naistenlehtien palstoilla osana terveellisiä ja yleensä painonpudotusta tukevia reseptejä. Kaikesta ympärilläni käyvästä hypetyksestä huolimatta kesti vuosia, ennen kuin tuo itselleni lähinnä kukkapenkistä tuttu lehtivihannes lopulta päätyi ostoskoriini. Ja voihan nam! Lehdestä bongattu, superhelppo ja nopea rapeaksi paistetun lehtikaalin ohje teki minusta kertaheitolla lehtikaalin suurkuluttajan. Sen lisäksi, että lehtikaali on herkkua, on se myös kaaliksi varsin proteiinipitoista ja sisältää reilusti niin kuitua, rautaa kuin c-vitamiiniakin. Itse nautin lehtikaalista eniten ihan sellaisenaan matalassa lämpötilassa rapeaksi paistettuna (paloittele, pyöräytä kevyesti öljyssä, laita uunipellille, ripottele päälle suolaa ja paista 140 asteessa n. 20 min) tai paistamisen jälkeen esimerkiksi salaatin tai kvinoan sekaan heitettynä.

Rapeaksi paistettua lehtikaalta ja kvinoaa.

100 g lehtikaalta sisältää: 28 kcal, 6 g hiilihydraattia (1 g sokeria, 2 g kuitua), 0,5 g rasvaa, 2 g proteiinia.

 

Ovatko nämä herkut tuttuja entuudestaan teille muille?
ps. Ihan vain ohimennen mainittakoon, että jutun kuvitus ei perustu todelliseen ruokaympyrääni eikä vastaa todellista kerta-annostani. Oikeasti lautasellani on kuvissa olevien raaka-aineiden lisäksi aika paljon muutakin pupellettavaa.

pps. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin itse asiassa rapeaksi paistettu lehtikaali oli ainoa ruoka, jonka valmistin vartavasten kuvien ottoa varten. Kala ja kvinoa ovat ruoantähteitä edelliseltä päivältä ja ne on lätkäisty lautaselle kuvauksen ajaksi kylminä. Soijapavut ovat raakoja ja kuvissa edelleen jäässä. Kuvien ottamisen jälkeen sapuskat päätyivät takaisin jääkaappiin odottelemaan oikeaa ruoka-aikaa. Mikrolämmin ruoka on arjen luksusta.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s