Kun palasimme Costa Ricasta, suuntasi mies samantien kohti Brittejä ja Saksaa ja jäin kärsimään kotiin paluu -ahdistuksesta ihan itsekseni. Miehen reissuissa on kuitenkin yksi hyvä puoli, joka saa oman kotiin jäämiseni tuntumaan hitusen siedettävemmältä. Nimittäin ne tuliaiset. Vaikka kärsinkin aina ajoittain paska vaimo -syndroomasta, olen ilmeisesti onnistunut tekemään jotain myös oikein, sillä tälläkin kertaa mies oli uhrannut matkalaukustaan puolet rintaliiveille.

Perheessämme on vuosien saatossa ja työmatkailun myötä vakiintunut jo jonkinlaiseksi perinteeksi, että saan usein niin tuliaiset kuin muutkin lahjukset uusien alusvaatteiden muodossa. Tiedän, että 190 senttiä raamikasta kaljupäätä on naisten alusvaatekaupoilla itselleen melko vieraalla maaperällä, mutta silti hänellä on ilmiömäinen kyky onnistua hankinnoissaan pääsääntöisesti hyvin. Joskus jokin malli ei ehkä ole istunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta onnistumisprosentti on silti selvästi plussan puolella.

Meillä naisilla, tai ainakin itselläni, on usein se vika, ettei rintaliivien värityksen suhteen juuri revitellä. Vaikka väriskaalaa olisi laajemminkin tarjolla, sijoitetaan yleensä niihin valkoisiin tai vaaleisiin liiveihin, jotta ne eivät näkyisi vaaleiden paitojen läpi. Ja vaikka tummien paitojen alla voisi käyttääkin kaikenlaista riemunkirjavaa, hankintaan silti ne pelkistetyt mustat liivit monikäyttöisyyteen vedoten.

Miehen ajattelutapa on kuitenkin eri, sillä hän on autuaan tietämätön värikkäiden rintaliivien aiheuttamista pukeutumisvaikeuksista. Ja tämä on miehen vahvuus rintaliiviostoksilla. Olenkin aina kuin lapsi karkkikaupassa penkoessani miehen alusvaate-tuliaisia. Kasasta ei nimittäin takuulla löydy yksiäkään tylsiä liivejä. Jee!

Aivan liian usein olen kuitenkin kuullut naisten suusta seuraavaa:

Ei minun mieheni kyllä suostuisi menemään naisten alusvaateosastolle. Eikä se edes osaisi ostaa mitään ja vaikka osaisikin, niin valitsisi kuitenkin ne typerimmän näköiset liivit. 

Höpöhöpö, sanon minä.

Haastankin nyt miehet ostamaan vaimoilleen tai tyttöystävilleen lahjaksi rintaliivit ja osoittamaan yllä olevan väitteen vääräksi. Ei rintaliivien ostaminen mitään ydinfysiikkaa ole, mutta vaatii kuitenkin hitusen tutkimustyötä ja paneutumista. Oikea koko on helppo tarkistaa naisen lempiliiveistä tai vaikka varastaa yhdet liivit malliksi mukaan ostoksille. Lisäksi ne liikkeessä pyörivät henkilöt, joita myös myyjiksi kutsutaan, osaavat varmasti olla avuksi. Koska oikea kokokin voi mallikohtaisista eroista johtuen osoittautua vääräksi, kannattaa säästää kuitti kaiken varalta. Äläkä missään tapauksessa edes yritä ajatella kuten nainen, mikä on käytännöllistä ja mitä nainenkin ostaisi. Osta juuri niin räikeitä, villejä ja hauskoja liivejä kuin mielesi tekee. On nimittäin se sovittelu- ja esittelykierros sitten kotosalla varmasti paljon hauskempaa.

Ja nainen, jos lahjapussukasta paljastuu ihanan sensuellien liivien sijasta kirkkaanpinkit, muutoin epäkäytännölliset tai ei ihan täydellisesti kurveihin sulautuvat super-push-upit, niin mitä sitten? Älä ota sitä vakavasti. Niitä valkoisia, puuterinvärisiä, perusmustia, täydellisesti istuvia ja vaatteiden alle sulautuvia liivejä saat varmasti ostettua itsekin.