Tiedetään, tiedetään, kyllästytte varmaan pian lopullisesti näihin suomihehkutuksiini, mutta otan nyt kuitenkin sen riskin. Veneretkellä kävi nimittäin niin, että poikasiaan suojellut joutsenpari järjesti meille melkoisen näytöksen.

Joutsenissa on aina ollut jotain ihan erityistä, maagista. Jo pelkkä ääni saa minut pysähtymään paikoilleen ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Tuo valkoinen lintu on niin kaunis ja koskettaa niin syvältä, että tekisi mieli itkeä. Kuinka ne matkaavatkaan auringon mukana, lentävät pareittain sinitaivaalla, lipuvat rinta rinnan halki tyynen veden ja palaavat takaisin synnyinseuduille vuosi toisensa jälkeen.

Pakahdun.