…totesin, että värjätäänpä tukka sitten tummanlila-oranssiksi, josko se olisi vähän aikuismaisempi väri.

Älkääkä käsittäkö väärin, luottokampaajani on huipputyyppi, joskin Orange Countymaisen konservatiivinen hiuskuontaloiden suhteen. Hänen käsissään kun syntyy yleensä vaaleaa, vielä vaaleampaa ja supervaaleaa Kalifornian suortuvaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa kymmenvuotisella urallaan myös tummanlila-oranssia suomalaispörröpäätä.

Meidän molempien ollessa lopputulokseen varsin tyytyväisiä (joskin itse haluan ensi kerralla kokeilla vielä kirkkaampaa oranssia latvoihin), päätimme ristiä syntyneen liukuvärin sangriaksi. Ja kylläpä tuntuukin heti paljon aikuisemmalta, hah!

Mutta mitäs mieltä te olette, onko ihan se ja sama minkä ikäisenä värjää tukkansa ja minkä väriseksi vai onko vähänkään erikoisemman väriset hiukset aina varma merkki ikäkriisistä?

Nimim. Yksi, joka kasvaa suuremmaksi, muttei tunnu aikuistuvan millään.