Käväisin reilu viikko sitten värjäyttämässä haalistuneen tukkani paikallisessa kampaajakoulussa, kun eräällä suomalaistytöllä sattui sopivasti olemaan tarvetta pitkätukkaiselle värjäysmallille. Kun tukka oli taas palautettu oikeisiin sävyihin (kiitos ihana!), kysäisi viereisen pisteen tyttö, että kiinnostaisiko minua mahdollisesti hiustenleikkuu, hän kun tarvitsisi seuraavalle viikolle leikkausmallia. Koska reuhkani oli saanut kasvaa rauhassa jo hyvän tovin ja latvat olivat kipeästi tasauksen tarpeessa, vastasin myöntävästi.

Tänään koitti sitten se päivä, kun suuntasin kohti kampaajakoulua ja teroitettuja saksia. Istahdettuani peilin eteen, heitti päivän artisti eteeni suunnitelman hiustenleikkuusta:

”Tämmöisen leikkauksen ajattelin sulle tänään tehdä”. 

(tähän pari väliin jäänyttä sydämenlyöntiä)

Tuijotin paperia silmät pyöreinä enkä tajunnut siitä paljoakaan. Ensisilmäyksellä kaikissa kuvissa hahmo näytti kaljulta tai ainakin hyvin lyhyttukkaiselta ja kun pyörittelin paperia hetken, näytti jokaisen piirroshahmon päässä keikkuvan irokeesi. Voih*lvetinp*rkeleenp*rse. En sitten tajunnut kysyä etukäteen, että minkälaiseen leikkuuseen olinkaan malliksi lupautunut.

Ilmeisesti tyttö tulkitsi lakananvalkoisilta kasvoiltani, että hätä on nyt suuri ja kiirehti rauhoittelemaan, ettei suinkaan ole pätkäisemässä tukkaani lyhyeksi. Vedin pari kertaa henkeä, kun sakset peilikuvassa alkoivat viuhua ja hiussuortuvat putoilla lattialle. Kyllä kai tästä ihan hyvä tulee…

Leikkausoperaatio otti hyvän tovin ja tarkkailin ihaillen, kuinka ote saksiin ja leikkauskulma vaihteli sujuvasti suortuvasta toiseen siirtyessä. Olin aina kuvitellut, että hiustenleikkuu on sitä, että otetaan sakset käteen, rapsaistaan valitsemasta kohdasta ja sillä selvä. Tuo paperilla ollut suunnitelma, erilaiset otteet ja lopputulos todistivat kuitenkin luuloni vääräksi. Se on pelkkä pitkän tukan kerroksittain leikkauskin taitolaji.

Ja hitsit, hyvähän siitä tuli!