Perinteinen joulusisustuspostaus

Menneellä viikolla eräs ystäväni kyseli tämän vuotisen joulusisustuspostauksen perään, joulumieli kun ei kuulemma tule, ellei pääse ihastelemaan lähes neuroottisin ottein aseteltuja joulukoristeitani. Siispä yleisön pyynnöstä, tässä jo perinteeksi muodostunut joulusisustuskrääsäpostaus (ja uusi painajaismainen yhdyssana), olkaa hyvät!


Siinä vaiheessa, kun ripustelin palloja ja vaihdoin verhoja ja petivaatteita kai jo yhdeksättä tuntia, mietin vähän itsekin, että mitä järkeä. Toisin kuin viime vuonna, jolloin tupamme oli täynnä vieraita, vietämme tänä vuonna joulua ihan vain kaksin. Vieraat eivät siis ainakaan ole minulle tekosyy kaikkeen vaivannäköön.

Joulu on aina ollut minulle valtavan tärkeä. Täytyy olla aito kuusi, perhe koolla, hyvää ruokaa, joululauluja ja lahjoja. Sellainen meillä oli joulu silloinkin kun olin lapsi. Ei siihen aikaan tietenkään koristeluja tehty kuten minä teen nykyään, mutta muistan, että äiti vaihtoi jouluksi jouluverhot ja -matot, mummolassa laitettiin kartanon ikkunoihin kyntteliköt ja perheen muusikot soittivat aattona joululauluja. Jo silloin ajattelin, että näin minäkin haluan sitten omaan kotiin laittaa joulua.


Aivan eivät asiat menneet kuten suunnittelin ja siinä aikuisuuden kynnyksellä tuli omasta tyhmyydestä johtuen muutama sellainen joulu, joista ei jäänyt joulumuistoja oikeastaan lainkaan. Joulukuusen virkaa toimitti Ikeasta ostettu fiikus, johon oli ripustettu yksi mäkkäriaterian mukana tullut Coca-Colan mainospallo. Ei ollut joulumieltä, ei varaa ostaa lahjoja eikä voimia laittaa jouluruokaa. Pidin television sammuksissa koko päivän, ettei mikään muistuttaisi koko joulun olemassaolosta. Päätin, että jos vaan suinkin mahdollista, en enää koskaan viettäisi jouluani näin.


Nyt vuosia myöhemmin minä koristelen kotia, soitan pianolla joululauluja, nuuhkin kuusentuoksua, paketoin lahjoja, lähetän joulukortteja, valmistan jouluruokia, hyräilen ja hääräilen ihan vain siksi, että nyt minä voin. Ehkä meillä kaikilla on joku sellainen asia, josta joskus olemme jääneet paitsi ja jota sitten myöhemmin itsellemme hyvittelemme. Joulu on minulle sellainen.

 

Ihanaa ja rauhallista joulun odotusta kaikille ja erikoisterkut Katjalle. Josko se joulumieli sieltä näiden kuvien myötä löytyisi.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s