Amatöörin viinipäiväkirja: Jämäperjantaipullo

Kahden tipattoman viikon jälkeen päätin viime perjantaina ryhdistäytyä ja jatkaa hienosti alkanutta uraani viinimaistelijana. Koska viikko oli muka ollut niin kiireinen, etten kauppaan ollut ehtinyt, ei perjantai-iltana jääkaapissa ollut paljoa muuta kuin samppanjapullo ja valot. Olin jo tarraamassa nälissäni skumppapulloon, kun käteeni sattui kaapin perältä löytynyt paketti joulusta jääneitä, ilmakuivattuun kinkkuun kääräistyjä juustotikkuja. Koska päiväyskään ei ollut mennyt umpeen kuin alle viikko sitten, saivat kinkkujuustotikut kelvata myöhäisillan ateriaksi.

Kun se skumppapullo nyt sitten kuitenkin jäi avaamatta enkä halunnut korkata muitakaan tyyriimpiä viinejä semivanhentuneiden juustokinkkutikkujen alas huuhtomiseksi, päätin avata sen halvimman, jo vuoden päivät kaapissa seisseen punaviinipullon. Kyseinen viini sopi muutenkin jämäperjantain teemaan erinomaisesti, olihan kyseessä hienostuneiden sanakäänteiden mukaan viinitilallisten suosikkimarjoista tehty sekoitus. Viiniamatöörin korvaan kuulostaa kuitenkin vahvasti siltä, että viini on itse asiassa sekoitus oikeiden viinien tynnyrinpohjasakkoja, eli selkeästi jämätavaraa.

Mutta mennäänpä sitten itse arvosteluun, jonka muistiinpanot tein heti verekseltään, vaikka julkaisu itsessään onkin jo hieman myöhässä.

Fetzer Crimson, Winemaker’s Favorite Red Blend 2010, Kalifornia

Hinta-kolahdussuhde: ~$10, vol. 13.5%, soveltuu siis erinomaisesti vaikka silkkaan ryyppäämiseen.
Väri: Epäilyttävän kirkkaanpunainen. Mitäköhän väriaineita tähän on sekoitettu?
Tilaisuuden teema: Väsyneen viikon väsynyt perjantai. Nyt ei todellakaan hienostella.
Aromi: En odottanut viinin maulta paljoakaan, ehkä hinnan tai valmistuksesta syntyneen mielikuvani vuoksi, joten odotukseni liittyivät lähinnä viinin rentouttavaan vaikutukseen hetkeä ennen sohvalle kaatumista. Viini kuitenkin yllätti positiivisesti marjaisuudellaan, helppoudellaan ja minimaalisella kitkeryydellään.
Paritus: Viini upposi ihan passelisti niin keksien, kinkkujen, juustojen kuin televisionkin kanssa.
Päänsärky (asteikko 1-5): Kiitos ennakkoluulojeni, olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että tämä halpisviini kostautuisi päänsärkynä. Ensimmäisen siemauksen jälkeen oli kuitenkin selvää, että tällä viinillä nollaisi ennemmin lähimuistinsa kuin saisi punaviinipäänsäryn. Siispä ykköstason viiniä.
Jäikö pullosta? Mies joi viiniä lasin, itse puolitoista, eli viinistä jäi vielä seuraavallekin päivälle. Lauantaina viiniin oli ilmaantunut aavistus kitkeryyttä, mutta tosinaiselle se kelpasi siitä huolimatta.
Yhteenveto: Turhaa olen epäluuloiltani seisottanut tätä viiniä pullossa vuodenpäivät, pullon kun olisi voinut korkata yhtä hyvin niin illallispöydässä, tyttöjenillassa kuin Kauniita ja Rohkeita katsellessakin. Kyseessä on siis helppo, hitusen ruokaolutta hienostuneempi amatöörijuoma.
Ostaisinko uudelleen: Ehkä glöginkeittoon marjaisuutensa vuoksi. Muutoin ei niin erikoinen kokemus sitten kuitenkaan.

Seuraavat viinilasilliset nautiskellaankin sitten yläilmoissa, viidentoista tunnin lennolla Australiaan. Ja silloin ei maulla ole niin väliä, ainoastaan vaikutuksella.

Lue kaikki viiniarvostelut täältä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Amatöörin viinipäiväkirja: Jämäperjantaipullo

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s