Kyllähän minä tiesin, että Suomessa on tähän aikaan vuodesta varsin pimeää. Mutta pakko myöntää, että jollain tasolla pimeys pääsi silti yllättämään paluumuuttajan.

Aikaisemmin maailmalla reissatessani olen toipunut aikaerosta varsin nopeasti, mikäli se nyt ylipäätään on minua edes vaivannut. Nyt on kuitenkin toisin. Tuntuu siltä, kuin aikaero yhdessä pimeyden kanssa sekoittaisi unirytmiäni vielä kolme viikkoa Suomeen saapumisen jälkeenkin.

Ensimmäisen viikon heräsin aamuviideltä ihmetellen, onko vielä yö vai jo aamu, ulkona kun näyttää samalta suuren osan vuorokaudesta. Seuraavalla viikolla sain venytettyä yöuniani jo aamuseitsemään, johon olin varsin tyytyväinen. Pian uni alkoi kuitenkin maistua myös aamuseitsemän jälkeen ja viime aikoina olenkin raotellut silmiäni vasta kymmenen maissa – samoihin aikoihin kun jokin valon tapainen on vihdoin ilmestynyt horisonttiin.

Näin lomalla ollessa sitä tietysti saakin nukkua ja vällyjen välissä vetelehteleminen tuntuu luksukselta, mutta pidemmän päälle tämä ylenpalttinen melatoniinin tuotanto alkaa kyllä syömään naista. Siinä, kun olen viime vuodet pärjännyt kuuden, seitsemän tunnin yöunilla, herännyt aikaisin Kalifornian aurinkoon ja ollut heti valmis aamutreeneihin, nukunkin nyt aamu toisensa jälkeen onneni ohi. Ja kun pakkoherätän itseni herätyskellolla, en kuitenkaan saa itseäni pimeyteen lenkille, vaan kumoan koomaisena kahvikupin toisensa perään ja odottelen kiltisti auringonnousua ennen toppapukuuni sukeltamista ja ulos pakkaseen hyppäämistä. Ja kun kello raksuttaa viitisen tuntia eteenpäin, alkaakin taas pimeys painamaan luomia ja päivä olla tuottavuuden osalta pulkassa.

Muutoin talvimaisemaan soluttautuminen on sujunut yllättävän helposti eikä kylmyyttäkään tule enää juuri ajattelleeksi, vaikka ulkona liikkuessa saattaa toisinaan vähän vilu ollakin. Ainoa hankala asia talvessa tuntuukin olevan tämä pimeys, jota tosin Nivalassa helpotti lumi, mutta joka täällä lumettomalla Äänekoskella tuntuu nielaisevan sisuksiinsa koko naisen.

Toivotaan, että tämä väsymys on vain pimeyden tehostamaa jet lagia ja että elimistöni tajuaisi jossain vaiheessa, että ihminen voi olla virkeä pimeälläkin. Sitä odotellessa taidan tässä mennä taas vaihteeksi nukkumaan.

Hyvää yötä.