Ihan pimeetä

Kyllähän minä tiesin, että Suomessa on tähän aikaan vuodesta varsin pimeää. Mutta pakko myöntää, että jollain tasolla pimeys pääsi silti yllättämään paluumuuttajan.

Aikaisemmin maailmalla reissatessani olen toipunut aikaerosta varsin nopeasti, mikäli se nyt ylipäätään on minua edes vaivannut. Nyt on kuitenkin toisin. Tuntuu siltä, kuin aikaero yhdessä pimeyden kanssa sekoittaisi unirytmiäni vielä kolme viikkoa Suomeen saapumisen jälkeenkin.

Ensimmäisen viikon heräsin aamuviideltä ihmetellen, onko vielä yö vai jo aamu, ulkona kun näyttää samalta suuren osan vuorokaudesta. Seuraavalla viikolla sain venytettyä yöuniani jo aamuseitsemään, johon olin varsin tyytyväinen. Pian uni alkoi kuitenkin maistua myös aamuseitsemän jälkeen ja viime aikoina olenkin raotellut silmiäni vasta kymmenen maissa – samoihin aikoihin kun jokin valon tapainen on vihdoin ilmestynyt horisonttiin.

301215_1

Näin lomalla ollessa sitä tietysti saakin nukkua ja vällyjen välissä vetelehteleminen tuntuu luksukselta, mutta pidemmän päälle tämä ylenpalttinen melatoniinin tuotanto alkaa kyllä syömään naista. Siinä, kun olen viime vuodet pärjännyt kuuden, seitsemän tunnin yöunilla, herännyt aikaisin Kalifornian aurinkoon ja ollut heti valmis aamutreeneihin, nukunkin nyt aamu toisensa jälkeen onneni ohi. Ja kun pakkoherätän itseni herätyskellolla, en kuitenkaan saa itseäni pimeyteen lenkille, vaan kumoan koomaisena kahvikupin toisensa perään ja odottelen kiltisti auringonnousua ennen toppapukuuni sukeltamista ja ulos pakkaseen hyppäämistä. Ja kun kello raksuttaa viitisen tuntia eteenpäin, alkaakin taas pimeys painamaan luomia ja päivä olla tuottavuuden osalta pulkassa.

Muutoin talvimaisemaan soluttautuminen on sujunut yllättävän helposti eikä kylmyyttäkään tule enää juuri ajattelleeksi, vaikka ulkona liikkuessa saattaa toisinaan vähän vilu ollakin. Ainoa hankala asia talvessa tuntuukin olevan tämä pimeys, jota tosin Nivalassa helpotti lumi, mutta joka täällä lumettomalla Äänekoskella tuntuu nielaisevan sisuksiinsa koko naisen.

Toivotaan, että tämä väsymys on vain pimeyden tehostamaa jet lagia ja että elimistöni tajuaisi jossain vaiheessa, että ihminen voi olla virkeä pimeälläkin. Sitä odotellessa taidan tässä mennä taas vaihteeksi nukkumaan.

Hyvää yötä.

 

7 kommenttia artikkeliin ”Ihan pimeetä

  1. Juu ei, täällä pimeys vaivaa ihan ilman jet lagiakin… Tai en usko, että voin syyttää viiden vuoden takaista Aussi-matkaa tästä ikuisen unen tarpeesta nyt pimeällä 😉 Käsittämätöntä, kuinka pimeys ja sen teho yllättää ihan vuosi toisensa jälkeen. Onneksi mennään jo kesää kohti ja päivät ovat jo alkaneet pidentyä (tosin vasta minuuteilla, mutta kuitenkin)! Uniset tsemppirutistukset!

    Tykkää

    • Mekin kun siirryttiin pari sataa kilometriä Nivalasta etelään päin, niin heti huomasi eron päivän pituudessa. Ehkä muutenkin nyt alkaa pikkusen helpottamaan tämä väsymys. Ihan kiva, maanantaina pitäisi nimittäin nukkumisen ohessa ehtiä töitäkin tekemään 😀

      Liked by 1 henkilö

  2. Pimeydestä en edes sano mitään, oon siihen ihan liian väsynyt. Mutta tuo kuva tuosta kuusta on ihan järjettömän hieno!

    Tykkää

  3. Upea kuva! Pimeys vaivaa täälläkin vaikka kaiken järjen mukaan siihen pitäisi olla jo jotenkin sopeutunut 25:ssä vuodessa. Hohhoijaa, odotan jo kesää ja yritän sinnikkäästi ajatella että nyt on KEVÄT kun kerran päiväkin pitenee jo…

    Tykkää

  4. Paluuviite: Miltä se nyt tuntuu? | Onnenpäivä

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s