Olen usein saanut kiitosta tavastani kirjoittaa blogissani avoimesti – en vain onnenhetkistä – vaan myös eteeni osuneista vastoinkäymisistä. Samasta syystä olen itsekin kiitellyt niitä kanssabloggaajia, jotka uskaltavat rikkoa täydellisen elämän illuusion ja näyttää, ettei niin täydellistä elämää olekaan, etteikö ainakin hetkittäin joutuisi kahlaamaan polvia myöten siinä itsessään.

Luokittelen oman blogini kai kategorioista suosituimpaan, lifestyle-blogiksi. Minulle se tarkoittaa – jos ei nyt peilikirkasta – niin ainakin kohtuullisen särmää peilikuvaa itsestäni sekä päiväkirjamaisia otteita elämästä sen hyvine ja huonoine käänteineen. En missään tapauksessa halua blogini perustuvan valheellisen kliiniselle kuvalle todellisuudesta, tai tarjota lukijoilleni jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa. Jos näin haluaisin, kirjoittaisin lifestyle-blogin sijaan fantasiakirjoja.

Harmittavan usein lifestyle-blogeissa nähdään ihmiselosta vain siloiteltu versio, joka voi etenkin nuorille muodostaa hyvinkin vääristyneen mielikuvan todellisuudesta ja luoda täysin epärealistisia odotuksia elämälle. Blogimaailma on pullollaan juttuja terveellisistä ruokavalioista, tehokkaista treeneistä, noususuhdanteisista urista, kunnianhimoisista opinnoista, ihanasta perhe-elämästä, suloisesta vauva-ajasta, siisteistä kodeista, onnellisista parisuhteista, kuumista deiteistä, huolettomasta rahankäytöstä, shoppailureissuista, unelmamatkoista, täydellisen pyöreistä pakaroista, iloisesta mielestä ja energisestä olosta. Vain harvoin tartutaan aiheisiin, jotka vaatisivat omien heikkouksien ja epäonnistumisien tunnustamista.

Kun todellisessa elämässä sitten sattuu ja tapahtuu, tulee vastoinkäymisiä, terveys pettää, talous romahtaa, parisuhde kariutuu, koti paljastuu hometaloksi, psyyke murenee, raskauskilot jämähtävät vyötärölle, lapsi on täysin mahdoton eikä elämässä ole tietoakaan siitä bloggaajien mainostamasta ihanan rennosta arjesta, voi blogielämää ihannoiva ihminen tuntea itsensä epäonnistuneeksi.

Miksei mun elämä suju? Miksi just mulle käy näin? Miksi mä en pysty vaikka muut pystyy?

Et se ole vain sinä. Ja juuri sen vuoksi koenkin niin tärkeäksi kirjoittaa myös niistä kerroista, kun kaikki menee päin seiniä eikä mikään suju. Tämä tuo lohtua niille, jotka omassa elämässään ponnistelevat vastoinkäymisten kanssa. Ei siksi, että muiden ongelmien edessä tuntisi omat ongelmansa jotenkin pienemmäksi, vaan siksi, koska on lohdullista huomata, ettei ole yksin. Sillä kyllä ne muutkin kulkevat joskus vastatuuleen, se siisteinkin koti on sotkussa, vahvimmankin mieli solmussa ja määrätietoisimmaltakin on suunta hukassa. Se on todellista lifestyleä se.